Uin aika raskaissa veisissä, ennustaja neuvo liikkumaan eteenpäin.
Otan aina kuusi askelta eteenpäin sitten palaan siihen. Kun valaisevaa tietä ei näy. En osaa irtautua ihmisistä. En tiedä mihin sitä rohkenis edes liikkua. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa ja hyvää en oikein osaa puhua ihmisille.. mitä itse tarvitsen osaan vain ajatella heidän parasta. Luotan liian helposti ihmisiin, mutta miten saada luottamus heiltä? Miten huomaan sen? Pelkään aina pahinta, vaikka minulle sanottiin ettei ole mitään hätää. Niin he eivät puhu tunteista vaan leikkivät mykkäkoulu kunnes heille tulee paha olo. Kyllä minä tarvitsen lähimmäisten rakkautta. Narsistinen kaveri sanoi minulle sinun pitää oppia olemaan yksin. Tässä kuussa oli niin paha olo että maksoin 50 euroa että molemmat pääsevät tekemään jotain kivaa yhdessä. Muuten olisimme olleet vain homeisella sohvalla katsomassa sarjoja ja leffoja syömässä roska ruokaa. Ei minua kukaan oikeasti ajattele piruja piirtelevät seinilleni, mutta saan hymyn aina heidän naamalleen.
Alkaa riittää nämä paskat palvelut missä toimii vaan tekopyhät ihmiset. Nyt oon sitten siirtynyt oksettavaan masennukseen ja oon kokeillu kaikkia kaverihaku foorumeita ei sieltä muuta tuu vastaan kuin pedofiilejä tai kehitysvammasten puolella on vaan sairaanloisia ihimisä jolla ei ole mitään positiivista kapasiteettia harrastuksiin tai sosiaalisiin juttuihin. Juu jä löytyy huumeita käyttävä kaveri best buddiesista mitä tapasin kerran eikä oo kuullunut eikä halua näkyä ja vanhemmat ja kaverit ahdistelee sekä naapurit että röngankodin ihmiset.