Kokemusta ei ole, mutta eihän niin saisi tehdä.
Samaahan se on kuin koulukiusaaminenkin..
Mutta lapsellista yhtä kaikki. Jos toinen aikuinen kiusaa toista työpaikalla.. (oh hoh..😟)
Minä ensimmäisenä menisin kai kertomaan esimiehelleni, jos tilanne on vakava. En tiedä. Mutta kärsimään sitä ei ainakaan kannata alkaa.
Minua itseäni kiusattiin kun olin koulussa, mutta se loppui aina lyhyeen, sillä annoin ymmärtää että kommentit menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli en ollut kuulevinani. Ei kiusaajat sitä kauaa jaksa jatkaa jos huomaa että sillä ei ole mitään vaikutusta.
Olettaen tietenkin että kiusaaminen on henkistä, ei fyysistä.. Jos se fyysiseksi menee, niin tilanne vaatii heti puuttumista asiaan.. (vaikka vaatii se muutenkin!)
Voimia vain kertoa siitä jos se ei lopu!!🙂🌻

hei Orasta, on mullakin kokemusta. En tiedä auttaako, mutta kerron nyt oman kokemukseni. mun tapauksessa kiusaaja oli mun välitön esimies, jolla oli siis valtaa. Hän oli impulsiivinen, sairaaloisen kunnianhimoinen,ja sairaaloisen epäluuloinen; ei sietänyt pieneintäkään kritiikkiä , sensijkaan hän oli jatkuvasti kritisoimassa toisia, mustaamassa takanapäin ylemmälle portaalle , etsien virheitä toisten töistä. Tämä äijä kyllä terrorisoi kaikkia alaisinaan olevia työkavereita. Minä olin kuitenkin hänen mielikiusattunsa. Tässä tapauksessa oli vaikeaa saada apua, koska ylemmän portaan esimiehet sallivat tämän , tietäen asiasta. He oivatkin oikeastaan ne pääsyylliset ja tämä pikkupomo oli heidän marionettinsä.(tiedostamattaan) Aluksi kävin valittamassa johtoportaaseen, mutta siitä seurasi vain suurempia paineita kohdalleni. Työpaikalla oli kamala ilmapiiri. Jopa vierailijatkin huomasivat sen. Mulle ajan kanssa tuli kaikenlaisia psykosomaattisia oireita, (suolihaava, myöhemmin kasvohermojen kipua, johtuen kai niskasta.) Yhdelle työkaverilla nousi verenpaine vaarallisiin lukemiin. Kestin siellä 6,5 vuotta, kun ei muuta työtä löytynyt. -Meillä oli kyllä työkavereitten kanssa yhteisiä neuvotteluja ja jossain vaiheessa siitä tuli oikein taisteluja johdon kanssa ja oltiin rintamat vastakkain. Oli kaikenlaisia kriisikokouksia ym joista ei oikeastasan koskaan seurannut muutosta, ei ainakaan parempaan, päinvastoin. Kai se mies oli luonnevikainen ja johtoporras tuki häntä, . Möhemmin ne pamput kyllästyivät marionettiinsa ja erottivat hänet. Mutta ei suinkaan sentakia, että hän oli kohdellut alaisiaan huonosti, vaan koska hän ei ilmeisesti enää toiminut johdon haluamalla tavalla. -Itse olin silloin jo lähtenyt sieltä, kun mun projektiini ei enää anottu määrärahoja.
Tästä on kulunut jo 7 vuotta ja mitä etäämmältä asiaa tarkastelen, sitä selvemmin tajuan, miten sairas se koko systeemi siellä oli. Olen ollut senjälkeen kahdessa toisessa työssä, joissa ei tälläinen ollut mahdollista, koska työpaikkojen struktuuri oli selvempi .
Mitä tehdä. On vaikeaa antaa neuvoja. En osaa. Ei kai siihen mitään patenttiratkaisua olekaan, kun jokainen tilanne on niin erilainen. Mutta jos sun kiusaajana olis vaikka joku työkaveri, taikka vain pikkupomo- ja yrityksen johto olisi pätevä, niin kai kannattaisi tehdä valitus. Tai sitten puhua jollekkin luottamusmiehelle/naiselle. Se, että tekee asiasta avoimen ja "julkisen" saattaisi lopettaa yksittäisten ihmisten kiusaushalut. Eihän kukaan halua myöntää kiusaavansa toisia..Tai sitten voisit puhua suoraan sille kiusaajalle , millaisena hänen tekemisensä koet ja nimität asiaa oikealla nimellä. Tärkeää on hakea itselleen tukea jostain.! Kun joutuu kiusaamisen kohteeksi, niin sitä helposti alkaa syytellä omaa itseään ja lopulta uskomaankin kiusaajien puheita. Mutta kiusattu ei koskaan ole syypää, vaan kiusaaja!! Minusta tälläinen toisten kiusaaminen on aivan rikos, joka on yhtä pahaa kuin joku ruumiillinen pahoinpitely ja väkivalta, ja se saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa jopa uhrin kuolemaan. (kuinka moni on tehnyt itsemurhan sen takia!) Ja jos tälläistä jatkuu pitempään, niin siitähän voi mennä koko itseluottamus ja työkykykin.
Mulla näista johtuneet haavat olivat pitkään auki ja niitä särki, kunnes ajan kanssa ovat umpeutuneet.. Mutta arvet jäi! Menin silloin terapiaan selvittelemään tunteitani ja toipuakseni. Mun tapauksessa auttoi valitettavasti ainoastaan sieltä poistuminen.
Toivon sulle rohkeutta, voimaa ja sulle itsellesi sopivan ratkaisun löytämistä! 🙂👍🙂🌻
lämpimin terveisin "matkalainen"

Lämmin kiitos sinulle kirjoituksestasi "matkalainen"! Minun tilanteeni muistuttaaa aika paljon sitä , mistä kerroit. Meillä on hoitoalan työyhteisö, jossa pääkiusaajana on osaston vanhempi sairaanhoitaja, olevinaan joku "pikkupomo" ja hänen kätyrinään toimii yksi perushoitajista. Myös minä otin ensin yhteyttä talon johtoon, mutta se ei auttanut tilannetta, päinvastoin. Pidettiin jos jonkinlaisia palavereita, mutta yhtä tyhjän kanssa, talon johtoporras tuntuu selvästikin olevan kiusaajan puolella. Nyt olen vienyt asian työsuojeluvaltuutetulle, mutta hänenkin on vaikea auttaa, kun talon johto on mitä on, ja muut kiusatut (minä en siis ole ainoa) eivät uskalla avata suutaan. Itse sain onneksi siirron toiselle osastolle, mutta nyt paras ystäväni entisessä toimipisteessäni on leimattu syntipukiksi ja häntä kiusataan törkeästi. En jaksaisi enää taistella, mutta toisaalta en voi luovuttaakaan, haluan kiusaajan vastuuseen teoistaan. Toiminnallani olen saanut hankalan ihmisen maineen pomojen silmissä, mutta en välitä. Tänään menen keskustelemaan työsuojelupsykologin kanssa ja katsotaan mitä sitten tapahtuu... En aio antaa periksi, tuollainen toiminta ei voi jatkua, ihmiset sairastuvat henkisesti ja kuten sanoit, henkinen väkivalta saattaa johtaa jopa itsemurhaan. Tämä on vakava asia! Kiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää sinulle!🙂🌻