Viime vkl:na rakkaista rakkain pahoin piteli minut ☹️
(taustaa)
Olimme seurustelleet avo-puolisoni kanssa vuoden, ja koskaan ei mitään merkkejä ollut akressiivisuudesta. Aloimme rakentamaan yhteistä kotia. Muutimme viikko sitten yhteen ja olimme niin onnellisia toisistamme ja yhteisestä kodistamme ja lapsista.(ei yhteisiä) Kunnes tuli lauantain ja sunnuntain välinen yö. Illalla kävimme saunassa ja istuttiin iltaa, kunnes äkkiarvaamatta mieheni alkoi itkemään kuinka hänet halutaan tästä kodista pois, ja kuinka hänestä ei tykätä 😮 Yritin rauhoitella häntä ja kerroin etteihän tuonkaltaiset ajatukset olleet mistään kotoisin.
Avo-puolisoni yhtäkkiä kurkkuuni kiinni, heitti minut sohvalle ja kuristi minua. Onneksi(tai epäonnekseni) vanhin tyttäreni (17v) oli kotona. Huusin häntä apuun. Tytär tuli ja raastoi mieheni pois kimpustani. Tästä kuristuksesta selvittyäni, yritin poistaa miestä asunnosta. Mutta hän riehaantui täysin ☹️ hän heitti minut kirjahyllyä vasten,(jonka olimme juuri saaneet edellisenä päivänä koottua) hyllystä tuli maljakot päälleni aiheuttaen ruhjeita..tämäkään ei vielä riittänyt, vaan mieheni retuutti minua ympäri asuntoa, tyttäreni kiljuessa vieressä, yrittäen saada miestä rauhoittumaan ja irroittamaan otteensa minusta. Viimeisenä hän heitti minut rautaisen kenkätelineen päälle, joka meni ihan solmuun. Useaan kertaan huusin tyttärelleni ”soita poliisit, soita poliisit” tytär soitti lopulta, kun olimme saaneet miehen ulos asunnosta. Poliisi tulikin lopulta. Laittoivat miehen rautoihin..Poliisit kuulustelivat minua ja tytärtäni. Kohta tulivat lastensuojelu viranomaiset veivät tyttäreni pois, poliisit päästivät miehen raudoista, päästivät lähtemään, mutta minä jouduin putkaan yöksi, sain pahoin pitely syytteen. koko sunnuntain olin laitoksella kuulusteluissa.
En kertakaikkisesti voi ymmärtää kohtelua. Minä, uhri..joudun putkaan, minua kuulustellaan, lapseni viedään minulta. Ja vain sen takia, että puolustin itseäni, lapsiani ja kotiani. Minä jouduin itse raahautumaan sairaalaan, jossa minut tutkittiin ja kertomani perusteella lääkärin arvio oli, että vammat ja ruhjeet ovat syntyneet kuvaamallani tavalla.
Mikään taho ei eole minulle tukitoimia tarjonnut, mistään en ole apua saanut. Ei ne nämä ulkoiset ruhjeet mitään, vaikka kauttaaltani olenkin mustelmilla, jokaiseen kohtaan koskee, leukaluut on sijoiltaan ym.ym. vaan tämä sisäinen tuska ja epätoivo.
En ole sunnuntain jälkeen nukkunut saati syönyt…tänään on sosiaalitoimi tulossa tarkastamaan kotimme, onko lasten hyvä olla täällä 😮 taustani tutkitaan onko aikaisempaa lastensuojelu tarvetta ollut ja 3kk:den tarkkailu tulossa ☹️
Siis mitä ihmettä ☹️ näinkö tämä yhteiskunta toimii. Pahoinpiteliä saa mennä, hänelle ei koidu tästä mitään, mutta uhri saa kaikki syyt niskoilleen ☹️ ei tätä voi edes käsittää ☹️