SaaswinJ kirjoitti 11.12.2017 15:56

Hei,uskottomuudesta on monta ketjua ja aloitusta,mutta..

Olemme olleet mieheni kanssa nyt 9 vuotta yhdessä joista 5 vuotta naimisissa.Meillä on kolme lasta,mukava talo ja elämä muutenkin kuin "voi vaan haaveilla".

Kesällä heinäkuussa riideltyämme tuli tietooni,että mies on käynyt vieraissa suhteemme alkuaikoina.
Se kolahti ja lujaa.Kuulemma vain tämä yksi kerta.
Kuinka voisin asian uskoa?
Heinäkuun jälkeen en ole pystynyt seksiin hänen kanssaan kuin hetken huumassa,viimeiseen kuukauteen en ollenkaa.
Asiaa ei olla oikeestaan käsitelty minun mielestäni.

Aluksi tunteet olivat ihan sekaisin.Huusin,itkin ja raivosin.Tein töitä niin paljon kun pystyin ja asiat vaan siirtyivät ja niitä ei käsitelty.
Arki jatkui ns. Normaalina ja välillä nousi seksihalunikin ihan ihmeisiin mittoihin ja olisin halunnut koko ajan miestäni.

Kunnes syksy taittui pidemmälle,jouduin jäämään kotio vanhimman lapsen takia ja koulukiusaamisen vuoksi.
Näin ollen jäi aikaa miettiä asioita ja tuntuu,etten saa henkeä.
Välillä rakastan miestäni,mutta toisinaan olen hyvinkin ilkeä.kiukuttelen,vittuilen suoraan ja olen kylmä.

Jo ennen kun jäin töistä pois niin sovimme,että jatketaan yhdessä kun taivalta takana monia vuosia ja lapsiakin tullut tehtyä.
Lueskelin netistä ja kävin muutaman kerran keskustelemassa tilanteestani ja kaikkialla toitotettiin,että uuden alku,menneiden unohtaminen ja anteeksi anto.

Noudatin neuvoa,annoin anteeksi,sovimme uudesta alusta,mutta unohtaa en ole pystynyt.
Ensiksi vain hymyilin vaikka asia painaa mieltäni..Enään en pysty..Lupasin miehelle uuden alun ja yrittää rakentaa asioita uudelleen..en osaa..Mitä siis teen että saan kaiken ikävän mielestäni?

Ja ylempänä jo kerroin,että miehen puolelta asia on muka käsitelty,minä taas olen hieman erimieltä.Tietyt kysymykset vaivaa mieltä ja tänään viimeksi nostin kissan pöydälle kun oli mahdollisuus.Yritin saada jotain selitystä tai enemmän asiasta irti,mutta ei.
Tuli vaan pahamieli.
Sama vastaus kuin ennenkin.
"Anteeksi,en ymmärrä miksi niin tapahtui,ei ole kuin se yksi kerta.Sovimmehan,että aloitetaan alusta."

Oon jotenkin niin rikki,ilman vastauksia vaikka en edes tiedä mitä haluan tietää.

Jatkaakseni juttuani,haluaisin jollain tapaa edes joulun ajaksi mielenrauhaa kun tuntuu,että ei pysty oikeen nauttimaan mistään.
Kunhan vaan tekee ne asiat mitkä täytyy,lopun ajan suren ja mietin mitä pahaa olen niin tehnyt,että ansaitsen tällaista.

Hei!

Yhdestä lauseestasi sain sellaisen vaikutelman, että miehesi kuitenkin katuu tekoaan. Useimmiten tällaisessa tilanteessa tekijällä on myös ollut "tosi paska olo", kun on kämminyt luultavastikin ihan hyvän suhteen, loukannut, ottanut riskin.

On tietysti vaikeaa sanoa toiselle, miten kannattaisi olla ja mitä kannattaisi nyt ajatella tai tehdä, kun jokainen kokee nämä niin henkilökohtaisesti. Oikeastaan tuntuu turhalle sanoa sitäkään, että "yritä ajatella näin ja näin".

Uskoisin kuitenkin, että joskus mittasuhteet saattavat auttaa jotenkin eteenpäin. Kun ajattelee kokonaisuutta ja miksi haluaa olla edelleen siinä suhteessa. Jos myös voisi ajatella kaikkien olevan kuitenkin vain ihmisiä. Emme me ole jotenkin parempia, kuin muut, vaikka emme olisikaan pettäneet puolisoamme menemällä jonkun toisen kanssa sänkyyn. Olemmeko olleet muutoin uskollisia puolisoillemme? Esimerkiksi olleet elämän tilanteissa tukena ja mukana?

Olen myös sitä mieltä, että sitten on niitä, jotka eivät vain tajua mitään. Juoksevat siellä täällä paneskellen ja noin. Vannovat, että se loppuu kyllä ja jo seuraavassa kuussa tekevät saman uudestaan. Silloin on ehkä kyseessä jo jonkinlainen syvempi tarve saada huomiota, addiktio tms?

Olen ehdottomasti pettämistä vastaan, sitä, että harrastaa ulkopuolisen kanssa seksiä, tai muutakin pettämistä.

Suruun ja mielipahaan on hyvä antaa itselleen lupa. Silti ei voida luvata, että se ei joskus tulisi uudestaan, samasta asiasta. Elämä on kummallista. Kuitenkin elämässä useimmiten on paljon ihania asioita. Niitä ei ehkä vain jaksa nähdä silloin, kun on raskasta.

Mietin...miten lapset ovat tärkeitä...Kumpa ihmiset ymmärtäisivät asioiden tärkeyden. Läheisten tärkeyden.

Voimia sinulle tässä elämässä <3

Kiitos vastauksestasi.

Kyllä mies katuu aidosti.Näkyy päällepäin ja puheissa.

Tosiaan tämä pettäminen tapahtui aikaa ennen lapsia.
Ja alkoholilla ei ole ollut tekemistä tämän asian kanssa.Emme käytä päihteitä.

Jotenkin muutun niin marttyyriksi toisinaan.Jostain kaukaa itseäni samalla katselen ja yritän huutaa järkipuhetta,että lopettaisin toisen mollaamisen.
Tiedän, että ihmiset tekee virheitä.
En vain koskaan ajatellut omalle kohdalleni.Varsinkaan tästä miehestä.😭

Meillä on ihan oikeasti ollut suhteellisen tasapainoinen suhde ja liitto.Riidat on koskenut pitkiä työputkia mitä olen tehnyt yms. Henkilöstö vajeen takia.

Me ollaan kasvatettu lapsia positiivisuudella,rakkaudella ja rajoilla.Naurulla ja ilolla.

Nyt sitä lusikoi asiaa ehkä suuremmaksi kuin se on,mutta mietin että kaikki on toisaalta perustunut vain valheelle..kuinka on pystynyt olemaan hiljaa asiasta näin kauan ja miksi edes kertoikaan pettäneensä.

Tiedän itsekin etten voi käyttäytyä toista ihmistä kohtaan julmasti vuosia..Olisi vaan niin helpottavaa kuulla,että tästä selviää ja tunteeni miestä kohtaan palautuisi normaaliksi.

En leimaisi pettämisen vuoksi toista. Läheisessä suhteessa kuitenkin moni asia tuntuu niin vahvasti, koska ollaan niin lähellä tai koska parisuhteessa kertautuvat lapsuuden läheiset suhteet.

Kirjoituksestasi huomaa juuri sen, kuinka järki ja tunne elävät omaa elämäänsä. Tietystikin ajatuksista seuraa usein tunteita. Jos pystymme ohjaamaan ajatuksiamme, pystymme siis ainakin jollain tavalla ohjaamaan tunteitammekin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen voi myös muuttua ja moni muuttuukin. Voin kertoa, että niin on käynyt itsellenikin ja olen nähnyt myös läheisen ihmisen muuttuvan. Erilaiset elämäntilanteet tekevät ihmisessä myös asioita.

Toisinaan mietin tuota luottamusasiaa. En oikein tiedä edes, mihin johtopäätökseen olen siinä tullut. Jotenkin se vain tuntuu jollain tavoin väärälle, että ihminen luottaa toiseen ja kuvittelee elämän menevän tietyllä tavalla "minun puolisoni ei koskaan kiinnostu niin paljon kenestäkään muusta, että tilanteen tullen suutelisi tai menisi hänen kanssaan sänkyyn"

Ja kuitenkin, on niin luonnollista puhua luottamuksesta ja ajatella, luvata, että näin elämä menee ja näin haluamme. Ihminen on silti ihminen. Joku sanoi joskus, että hän on laskenut suhteeseensa sen, että toinen ihastuu pari kertaa vuosien aikana tulisesti. No näin jos on ajatellut, ei ehkä pety niin kovasti, jos toinen tekee jotain jonkun toisen kanssa. Kun on odotuksia, tulee väistämättä pettymyksiä ja kuitenkin, ainahan meillä on odotuksia.

Nämä ovat vaikeita asioita. Anteeksi antamisen taito on kyllä hyvä taito.

Kyllä minäkin ajattelen parisuhteen hyvin perinteisesti. Minulla on tietyt rajat, joita en halua rikkoa ja kun olen parisuhteessa, olen hyvin sitoutunut. Joskus mietin, että ehkä ei pitäisi olla?