Olen itseni mielestä, koska en uskalla erota vaikka minulla ei ole enää tunteita miestäni kohtaan ne vaan katosi jonnekin poikani kuoleman jälkeen. Meillä on vielä yhteisiä lapsia, joita rakastan ylikaiken ja yritän suojella heitä pahalta maailmalta, joten voimavarani eivät enää riitä parisuhteen ylläpitämiseen….kaipaan niin sairaasti yksinäisyyttä niinä hetkinä kun olen miehen kanssa kahdestaan kotona….yritän olla niin kuin ennenkin…olen niin onneton, voi luoja kun joku edes hetkisen ymmärtäisi, mitä on olla rkun yrittää olla rikkomatta kotia, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan…..haluaisin vain elää elämän virran mukana sen kummemmin miettimästä suunnasta…..mistä saan voimia aloittaa uuden elämän vain lasteni kanssa….kuka sen voi loppujen lopuksi tietää, joten pettäjäkin on vaikeiden valintojen edessä ja eikä aina ole se kusipää☹️
Heippa
Niin elämässä sattuu vaikka mitä jota ei voi järjellä selittää eikä ymmärtää ja yksi
asia niistä on lapsen kuolema jota en minäkään voi ymmärtää ja on elämän vaikeimpia
asioita.
Onkos siitä kauan kun olet lapsesi menettänyt???
Olethan käynnyt ammattiauttajan luona esim lääkärissä???
Onkos sulla ystäviä / kavereita ??? joille voit asioita kertoa niin se helpottas elämääsi.
Mutta vaikka pahalta tuntuu sanoa niin en oikein ymmärrä miksi etäännyt miehestäsi??
kun minun mielestä vaikeina hetkinä perheen pitäs pitää yhtä ja toinen tukisi toista sillä
siinä olisi valtava voimavara.
Olethan huolehtinut omasta jaksamisesta / hyvinvoinnista sillä se on kanssa todella tärkeätä
että jaksat.
Kirjoita tänne ja kerro miten olet jaksanut ja vaikka elämässä
on todella vaikeata niin kyllä se siitä hiljakseen eteenpäin menee.
Kaunista kevättä sulle ja voimia
Hei,
Viestisi on tulvillaan pahaa oloasi - kunpa siihen löytyisi helpotusta.
Tekstiäsi lukiessani mietin sitä, mihin kaikkeen heijastamme pahaa oloa. Vaikeassa elämäntilanteessa ulkopuoliset ihmiset ja asioiden ratkaiseminen "antaa mennä vain"- asenteella voivat tuoda hetkellistä helpotusta, mutta onko niistä pysyviksi ja turvallisiksi ratkaisuiksi? Toinen ihminen ei voi olla pakopaikka surusta.
Mietin tuota viestisi loppua pettäjistä. Kirjassa "Revitty sydän, voiko uskottomuudesta toipua" tuotiin esiin erilaisia tilanteita, joissa ihmiset ajautuvat (valitsevat) uskottomuteen ja yksi oli sairastuminen ja voimakas kriisi. Ulkopuolinen suhde on pakopaikka pahasta olosta, ihminen joka "ymmärtää" toisin kuin se oma puoliso, joka on kaiken keskellä omine suruineen.
Onko kohdallasi niin, että pakenet nyt pahaa oloa? Oletko pohtinut parisuhteesi ja puolisosi hyviä puolia - mitkä syyt paitsi " tunteiden kuoleminen" saa sinut voimaan pahoin suhteessa? Mistä kohden vyyhtiä pitäisi purkaa, jotta uusi alku (puolison kanssa tai sitten ilman) olisi mahdollista? 🙂🌻
Minulla on todellakin niin karmeen paha olla....sait minut ajattelemaan parisuhdettamme, mutta kuollut poikani ei ollut yhteinen niin olen yrittänyt ymmärtää, että miksi mieheni ei ymmärrä kuinka paljon olen menettänyt tai tavallaan olen joutunut hakemaan oikeutusta olla surullinen viimeiset kuusi vuotta☹️