Heippa!

Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi, kun olen ollut 16-vuootias. Siitä on aikaa tullut kuluneeksi aikalailla 5uotta. Kuluneiden vuosien aikana olen pysynyt kaukana miehistä – en ole todellakaan kaivannut heitä elämääni. Olen kaksi kertaa tapaillut miestä, mutta eipä se ole mihinkään johtanut. En ole ollut valmis, en ole pystynyt ja miehellä ei ole ollut ymmärrystä siihen, etten ole valmis sänkyyn heti kättelyssä. Heille ei ole tullut edes mieleen kertoa, mitä aikanaan tapahtui, koska suhde ei ole edennyt niin pitkälle. Ja oikeastaan viimeisimmän suhteen jälkeen päätinkin, etten miestä elämääni tarvitsekaan enkä moiseen pysty.

Mutta nyt sitten syksyn alkaessa tapasin upean miehen. Lähestyin ystävyyden kautta, mutta nyt ollaan jo pidemmällä. Alkuun kädestä pitäminen sai minut paniikkiin – tällöin mies vielä asiaa ihmetteli suuresti. Sitten tuo suuteli – ja löin aivan lukkoon. En osannut sanoa yhtään mitään. Mutta kyseisen pusun jälkeen kerroin tarinani – kerroin, kuinka minulle on tehty pahaa. Ajattelin, että tähän se kaatuu. Mutta ei, mies on edelleen kuvioissa ja maailman ymmärtäväisin. Olen äärimmäisen varovainen edelleen suutelemisessa, halaaminen on varautunutta. Miehen on tehtävä se kaikki ensin, jotta ”voin vain seurata perässä”.

Mutta seksi. Voinko olla siihen koskaan valmis? Illalla haluan sitä enemmän, kuin mitään. Koen olevani valmis. Mutta sitten.. Pari kertaa olemme kokeilleet – kummallakin kerralla se on johtanut siihen, että vain itken ja haukon henkeäni toista halaten. Panikoin, ahdistun, voin muistaa kaiken tapahtuneen.. Miten tästä voi päästä eteenpäin?

Onko kellään antaa apua? Kellään antaa mitään vinkkiä? Tuntuu niin hölmöllekin, kun siiitä on jo sen verran pitkä aikakin kulunut.. Ristiriitaista – sitä todellakin HALUAA, mutta ei vaan pysty! Pidän tästä miehestä todella, mutta en jaksa uskoa, että se jaksaaa tällaista rikkinäistä ihmistä ikuisesti (eikä sen pitäisikään jaksaa!)