Onko kenellekään käynyt näin, että läheinen urkkii henk.koht. tiedot millä nimimerkillä olen täällä ja olen nyt joutunut selittelemään miksi ja miten kysymyksiin.
Minua itseä se ei haittaa jos hän haluaa lukea mitä kirjoitan.
Elettyä elämää yleensä puntaroin tai vaikeita ihmissuhteita, en enää pitkään aikaan ole ollut varma auttaako tämä minua, vai pahentaako?
olen vähän sillä kannalla että en saa apua, koska ongelmat ovat jokaisella omassa menneisyydessä eikä niitä voi verrata toisen ihmisen tarinaan. Jokainen selvittää asioitaan omista lähtökohdista käsin.
Yksinäisyys oli se mikä minut ajoi tänne kirjoittamaan silloin kun hain purkautumistietä omille tunnoille. kun ei ollut ketään kenelle puhua. Kun ei uskaltanut puhua. Kun pelkäsin ihmisten ilkeyttä, pahansuopuutta, nauramista.
Nyt kaikista lähin ja rakkain iskee siihen kiinni mistä menen rikki. Epäilee minun uskottavuutta. Epäilee rehellisyyttäni. Pelkää ja syyttää minua, että olen epäluotettava: jätän hänet yms.
Taistelen vastaan! Itseni puolustaminen on tullut minulle tosi tärkeäksi! Ei kenelläkään voi olla oikeutta alkaa tuomitsemaan minua jos on salaa lukenut mitä olen kirjoittanut, jos olen puntaroinut jotain vaikeaa asiaa(riitaa, pelkoa, nöyryytystä, vanhoja suhteita yms). Tämä on julkinen foorumi hän sanoo ja minä väitän että ei kukaan tunnista minua jos en kerro nimeäni. Koska kertomuksista päätellen samoja asioita tapahtuu aika monelle muullekin kuin minulle. Insesti, alkoholismi, avioerot, väkivalta, uskoontulo, raitistuminen ja uuden elämän etsiminen ne on monen kohtalo. Pitääkö sitä hävetä? Pitääkö hävetä ja olla pahoillaan, pyytää anteeksi jos haluaa parempaa elämää?
Olen äkkipikainen. Impulsiivinenkin joskus ja siksi olen pitänyt hyvänä asiana että puran asioita jossain muualla kuin läheisten kanssa, koska riitahan siitä tulee ja väärin ymmärryksiä, joita joskus on vaikea edes korjata.
Nyt tämä otettiin minulta pois. En saa enää kirjoittaa kun ne luetaan suurennuslasin avulla. Tämänkin hän lukee ja tekee omat johtopäätökset, toivottavasti oikeat.
Jäänpä odottamaan miten käy?
Sinun ei tarvitse hävetä, mutta hänellä, joka kieltää kirjoittamisen on todella syytä häpeämiseen.
Kuinka on mahdollista, että joku pystyy urkkimaan nimimerkin takaisen henkilöllisyyden? Olen ymmärtänyt, että oikeat henkilötiedot ovat salaisia ja palstanpitäjät eivät saa paljastaa niitä mihinkään. Se on eri asia, jos joku kirjoittaa niin tunnistettavaa tekstiä, että joku tuttu arvaa tietyn nimimerkin olevan se ja se ihminen.
Netti on monelle henkireikä. Jos nimimerkin suojaan ei voi luottaa, voi moni jättää kirjoittamatta ja tuikitärkeä apu/tuki jää saamatta. Tukinetin tapaiset paikat on tarkoitettu todellakin avuksi ja tueksi. 🙂👍
Voisiko joku palstanpitäjä kommentoida, kuinka salassapitovelvollisuus täällä toimii. Ettei vain kenellekään synny turhia pelkoja anonyymiuden katoamisesta.
No kaikkea sitä kuulee...itse olen purkanut tänne sydäntäni ja ahdistustani hyvinkin yksityiskohtaisesti koska olen ajatellut, että jaettuna nämä tarinat auttavat meitä itse kutakin parhaiten! Voimme oppia toisiltamme ja saada uusia näkökulmia pulmiimme, kun mietimme yhdessä. Toki varmasti minutkin voisi täältä tunnistaa, jos tarpeeksi juttujani lukisi ja elämääni tuntisi. Mutta toisaalta olen melko avoin ystävilleni muutenkin. Exieni kanssa olisi ollut toinen juttu. Heidän takiaanhan tai ansiostaanhan tämän foorumin löysinkin, kun viimeisin exäni ei suostunut, että hakisin ulkopuolista apua. Pääni oli haljeta, kun en voinut hänelle puhua tuskaani, jonka hän oli käytöksellään aiheuttanut, enkä ensin alkuun ystävillenikään. Piti ensin käydä yksin omaa kriisiä läpi. Tämä avautui ihanana mahdollisuutena omaan kasvuun ja "salaiseen" tukiverkkoon. Siis salaiseen exältäni.
Pidä vain puolesi sen suhteen, että sinulla on oikeus hakea ja saada apua...kukaan ei saa sitä sinulta evätä. Ei millään verukkeella. Voimia matkallesi 🙂🌻
Jokaisella on oikeus kertoa omasta elämästään kenelle haluaa ja mitä haluaa. Samoin on myös oikeus jättää kertomatta. Rakkaimman ihmisenkään kanssa ei tarvitse jakaa kaikkia huolia, mikäli ei halua. Tämä ihminen, joka urkkii nettiin kirjoittamiasi asioita, kärsii ilmeisesti jonkinlaisesta ongelmasta luottaa sinuun. Hän loukkaa yksityisyyttäsi tuolla urkkimisella ja kirjoittamisen kieltämisellä. Hänellä on ongelma, ei sinulla! Hänen pitäisi luottaa sinuun ja tyytyä siihen,että jaat hänen kanssaan sen minkä haluat hänen tietävän. Ei hänkään varmasti tilitä sinulle ihan kaikkea?
En halua olla salainen kansio ja yritän luottaa.
Jätin omat yksityiset muistikirjat (joissa salasanat ym. oli) ilman vartiointia, läheinen ne luki ja siten sai selville nimimerkkini.
Olen nyt saanut kuulla miten puran sydäntäni muille, julkisesti, enkä hänelle joka on rakkain. Tämä on kuulemma julkinen foorumi jossa saa kaikki lukea kaiken.
En kirjoita tänne turhia solvauksia ja valheita, en muuta kuin sen mitä oikeasti tapahtuu.
Yritän saada itseäni uskomaan mitä kuulen ja näen. Koska menen liian paljon toisen selityksiin ja uskotteluun, jopa valheisiin. Enkö henno ottaa toista valheesta kiinni, pienestäkin, sillä kun puutun epäkohtiin niin silloin alkaa "sota". Ja siihen olen lopen väsynyt.
Yksin ei ole hyvä olla mutta jatkuva taistelukaan ei ole kivaa, kun odottaa että se laantuu.
Minäkin tässä kirjoitan tätä salaa läheisimmältä ihmiseltä. En missään nimessä haluais että hän saisi tietää, enkä kerro tietenkään kenellekään muullekaan. Jo vuosia on jonkin laisen päiväkirjan pitäminen ollut henkinen purkautumiskeino. Kun ahdistaa niin silloin kirjoitan sen ja niin voin jotenkin käsitellä sitä tunnetta. Ikävää että joutuu sitä tekemään salaa ja pelkäämään että se luetaan. Ihanaa että on nyt tämä netti ja salasanat. Tuntuu silti jotenkin väärältä että en kerro kaikkea kumppanille.
Kirjoittelen edelleen tänne samalla nimimerkillä.
Päätin että minua ei enää uhkailla, ei pelotella eikä vartioida. Olen aikuinen ihminen ja saan kirjoittaa tänne, enkä tee sitä ilkeyttäni vaan saadakseni tukea jos ongelmia on.
tai antaakseni tukea jos jollain on samankaltaisia.
Kerroin miehelle että jo lapsena minua kiellettiin kurkkimasta oven raosta, tai kuuntelemasta oven tai seinän takaa. Ja että se on kuuntelijan(lukijan) omalla vastuulla mitä kuulee ja lukee jos ne ei ole tarkoitettu hänen kuultavaksi. Tarkoitan sitä että monesti tulee väärinkäsityksiä "kuulemisista" ja "luulemisista".
Kuulee ja luulee. Ei kysy ei puhu, vaan itsekseen vaan luulee, kuvittelee asioita oman päänsä mukaan ja saattaa olla ihan väärässä. Omaksi vahingoksi, omasta elämästä on ilo pois, omasta elämästä tulee ahdasta ja pelokasta. Mistä sen tiedän? Itse olen myös aikamoinen "luulija". Tulkitsen asioita miten sattuu ja saan olla tarkkana, vielä ainakin, etten aina tulkitse väärin muiden sanoja. Esim. lapsenlapset eivät nyt ole suostuneet minua tapaamaan pitkään aikaan. Aloin mielessäni kehitellä syytä, itsestäpä hyvinkin, että olen huono, epämukava mummi, olen tehnyt jotain pahaa, kunnes huomasin ajatusradan kulkevan väärään suuntaan. Aloin ajatella myönteisesti: heillä on teinien omia menoja nyt, he ovat muuttaneet uuteen asuntoon, he eivät vain nyt ehdi, syy ei ole minussa, en saa syyllistää heitä. Ja heti tuli parempi mieli. Kun on huono itsetunto tai mikä lie niin alan syyllistämään itseäni muiden ongelmista, kun he käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Eihän kaikki aina johdu minusta, eikä maailma parane vaikka kulkisin surullisena ja ilottomana. Ja vaikka kuinka etukäteen pelkäisin ja varoisin aina jotain tapahtuu.
Aion nauttia nyt tästä hetkestä, tästä päivästä. On ihanaa kun on oma koti, oma lupa tulla ja mennä ja toivon muidenkin antavan minun olla, tulla ja mennä, ilman syyllisyyttä ja häpeää.