Tuhosin itseni toisena naisena
Erosin vuosi sitten avioliitostani, sillä seksielämä ja läheisyys mieheni kanssa vähitellen hiipuivat, emmekä enää monista yrityksistä huolimatta löytäneet keinoa olla onnellisina yhdessä. Aloin ihastua herkästi muihin miehiin, mutta mitään ei koskaan tapahtunut, sillä halusin kunnioittaa omaa miestäni ja sitä kuinka ihana ihminen hän on minulle kaikki nämä vuodet olleet.
Heti erottuani ja muutettuani omilleni, elämääni kuitenkin luikerteli varattu mies työpaikaltani. Olin ensin erittäin varautunut, mutta hän kyseli vointiani ja jaksamistani päivittäin ja vähitellen aloimme lähentyä. Mies ei ole naimisissa, mutta asuu yhdessä paljon nuoremman tyttöystävänsä kanssa. Nähdessämme toisiamme usein halasimme, mutta vähitellen mies muuttui yhä lähenetelevämmäksi. Yritin pitkään olla häntä näkemättä vapaa-ajalla, mutta lopulta alkoholin täytteisen illan vieton jälkeen päädyimme kotiini ja tuntien jahkailujen jälkeen päädyimme harrastamaan seksiä. Tämä oli käsittämättömän intohimoista ja jäin ennenkokemattomuuteen läheisyyteen täysin koukkuun. Yritin pyristellä itseäni irti, sillä aina miehen lähdettyä hajosin täysin huonosta omasta tunnosta ja siitä, että toimin täysin omien periaatteideni vastaisesti. Välillä pystyin pysymään jopa viikkoja ja kuukausia erossa fyysisestä kontaktista (mies matkustaa työkseen paljon joka myös auttoi asiaa). Mutta pian miehen viestit muuttuivat rakastuneeksi lepertelyksi ja hän alkoi rakentaa kanssani tulevaisuutta, hän tuntui todella välittävän ja ymmärtävän. Minäkin rakastuin ja kuvittelin, että meillä on todella paljon yhteistä ja viettäisimme ihanaa yhteistä ja täyttä elämää hyvin pian. Hän vei minut jopa yhteiselle viikonloppulomalle ulkomaille ja kertoi että ei koskaan ollut kokenut mitään vastaavaa kenenkään kanssa ennen ja että minun seurassani kaikki muu maailma menetti täysin merkityksensä. Hän myös kertoi tarinoita rankasta menneisyydestään, herättäen minussa huolenpidon tunteen. Hän myös valitteli yksinäisyyttään ja sitä että ei koe voivansa puhua asioistaan muille kuin minulle.
Kaikki alkoi kuitenkin muuttua. Huono omatuntoni kasvoi, yritin alkaa tapailemaan muita miehiä unohtaakseni. Aina jotenkin päästin hänet luikertelemaan takaisin ja päädyimme harrastamaan seksiä, jonka jälkeen minä romahdin joka kerta hänen lähdettyä. Aloin viestittää että haluan lopettaa kaiken johon vastauksena tuli milloin minun haukkumistani epävakaaksi tai milloin rakkauden tunnustuksia. Koko tämän ajan mies on myös esittänyt rakastavaa ”poika”ystävää tyttöystävälleen. Kantaa kotiin kukkia ja vei myös hänet kalliille lomalle. Minua hän pikku hiljaa alkoi uhkailemaan olemaan tuhoamatta hänen elämäänsä. Ja varoitti olla hankkiutumatta salaa raskaaksi (ei käynyt kyllä mielessäkään!). Ja sitten taas perään huolenpitoa ja ”rakkautta”…
Viimein asiat eskaloituivat ja parin tuskaisen viimeisen tapaamisen jälkeen sain sanottua että tämä oli tässä ja toivottavasti onnistun lopulta irtauduttumaan tästä. (Mies jopa käänsi asian niin, että hän haluaa minusta eroon, ja silti yritti saada vielä seksiä tänä viimeisenäkin tapaamiskertana) Mies kuitenkin täysin kieltäytyy kertomasta tyttöystävälleen kaksoiselämästään. Hän uhkasi minua seurauksista jos kerron. Fyysisen läheisyyden lisäksi, päästin hänet todella lähelle henkisesti ja kadun sitä todella.
En voi ymmärtää miten olen päästänyt itseni tähän tilanteeseen. Tiedän että kaikki on valetta ja taitavaa manipulointia yhdistettynä siihen että olin henkisesti hajalla kun kaikki alkoi. Tunnen erittäin pahaa oloa tytön takia joka elää täysin valheessa, ja huonoimmassa tapauksessa on pian kihloissa, ehkä raskaanakin. En usko että mies tyytyy häneen minun pyristeltyä tilanteesta pois vaan etsii jonkun uuden. Silti samaan aikaan ikävöin yhteisiä hetkiämme niin valtavasti että minuun sattuu fyysisesti. Vaikka tiedän kaiken olevan valetta. Koko kuvio myös tuntuu tuhonneen luottamustani ihmisiin. Tavatessani uusia miehiä, menen täysin lukkoon jos keskustelu kääntyy mitenkään henkilökohtaisempaan suuntaan. Lisäksi pelkään heikkoa hetkeä, jolloin tämä liero voi iskeä ja luikerrella takaisin elämääni. Tunnen olevani täysin lukossa. Miten olette pääseet yli vastaavista tilanteista?
Pahalta näyttää tilanteesi.Tiedostat tosiasiat ja sen,ettei tilanteesi voi muuta kuin paheta ja silti sorrut yhä vain tuollaiseen hyväksikäyttäjään. Mikä on se valta joka pitää otteessaan,vaikka kaikki on valetta ja manipulointia? Ainoa neuvoni on,että otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat koko jutun. Maailmassa löytyy vielä kunnollisiakin miehiä,ei tuollaiseen kannata elämäänsä tuhlata.
Minulla hyvin sama tilanne.
Mietityttää tuo että on kunnon miehiä. Olen ollut miesten kanssa eripituisissa suhteissa viimeiset 20v ja aikamoista paskaa olen joutunut kestämään. Minulla ei ole uskoa enää mihinkään kunnon miehiin.
Niin kukin tekee miten parhaakseen näkee tietenkin. Mutta jos on pelkkää paskaa vain kohdannut niin kannattaako sellaiseen alistua. On sitten yksin. Jotenkin vain särähtää korvaan kun kuulee,että kumppani on kaikin puolin kelvoton,mutta eroon ei pääse...
Tuttu tarina, kuin itse olisin tuon sankarin tyttöystävä. Salailua, valehtelua jne. (petos tuli ilmi). Mielestäni ei ole sinun ongelma kihlautuuko mies naisystävänsä kanssa tai avioituuko ja perustaako perheen. Tärkeintä liene sinun irrottautua suhteesta jos koet olevasi se toinen nainen tai koet olevasi väärässä. Kertomuksestasi "kuultaa" myös että sinua käytetään väärin. Asia vaan mutkistuu pitkistyessään. En yhtään ihmettslisi jos suhde hajottaa sisimpääsi ja rikkoisi elämää. En antaisi kyllä itselleni tehdä tuollaista mitä kerroit sinulle tapahtuvan. Irrottautuisin suhteesta mitä pikimmin. Auttavia tahoja löytyy mm. Kriisikeskus, palveleva puhelin tms. Joskus puhelinkeskustelu luotettavan ihmisen kanssa laukaisee kanavan parantumiseen.🙂👍
Mollyan kirjoitti 3.8.2016 15:36
Niin kukin tekee miten parhaakseen näkee tietenkin. Mutta jos on pelkkää paskaa vain kohdannut niin kannattaako sellaiseen alistua. On sitten yksin. Jotenkin vain särähtää korvaan kun kuulee,että kumppani on kaikin puolin kelvoton,mutta eroon ei pääse...
Viittasi varmaan minuun. Suurin unelmani on perhe ja oma lapsi, joten olen sietänyt miehiltä huonoakin käytöstä enkä,ole osannut erota ajoissa. Nuorempana oli niin pahoja ongelmia kotona että seurustelin kenen tahansa kanssa voidakseni olla poissa kotoa. Oma ongelmani on että lapsuudenperheessä kohtelu oli niin kamalaa etten reagoi huonoon kohteluun kun en miellä kohtelua huonoksi vaan kun mies sikailee jo täysillä ja on kyllästynyt eikä ole pokkaa erota niin alan ihmetellä miksi on niin inhottava.
gaby kirjoitti 2.8.2016 22:20
Erosin vuosi sitten avioliitostani, sillä seksielämä ja läheisyys mieheni kanssa vähitellen hiipuivat, emmekä enää monista yrityksistä huolimatta löytäneet keinoa olla onnellisina yhdessä. Aloin ihastua herkästi muihin miehiin, mutta mitään ei koskaan tapahtunut, sillä halusin kunnioittaa omaa miestäni ja sitä kuinka ihana ihminen hän on minulle kaikki nämä vuodet olleet.
Heti erottuani ja muutettuani omilleni, elämääni kuitenkin luikerteli varattu mies työpaikaltani. Olin ensin erittäin varautunut, mutta hän kyseli vointiani ja jaksamistani päivittäin ja vähitellen aloimme lähentyä. Mies ei ole naimisissa, mutta asuu yhdessä paljon nuoremman tyttöystävänsä kanssa. Nähdessämme toisiamme usein halasimme, mutta vähitellen mies muuttui yhä lähenetelevämmäksi. Yritin pitkään olla häntä näkemättä vapaa-ajalla, mutta lopulta alkoholin täytteisen illan vieton jälkeen päädyimme kotiini ja tuntien jahkailujen jälkeen päädyimme harrastamaan seksiä. Tämä oli käsittämättömän intohimoista ja jäin ennenkokemattomuuteen läheisyyteen täysin koukkuun. Yritin pyristellä itseäni irti, sillä aina miehen lähdettyä hajosin täysin huonosta omasta tunnosta ja siitä, että toimin täysin omien periaatteideni vastaisesti. Välillä pystyin pysymään jopa viikkoja ja kuukausia erossa fyysisestä kontaktista (mies matkustaa työkseen paljon joka myös auttoi asiaa). Mutta pian miehen viestit muuttuivat rakastuneeksi lepertelyksi ja hän alkoi rakentaa kanssani tulevaisuutta, hän tuntui todella välittävän ja ymmärtävän. Minäkin rakastuin ja kuvittelin, että meillä on todella paljon yhteistä ja viettäisimme ihanaa yhteistä ja täyttä elämää hyvin pian. Hän vei minut jopa yhteiselle viikonloppulomalle ulkomaille ja kertoi että ei koskaan ollut kokenut mitään vastaavaa kenenkään kanssa ennen ja että minun seurassani kaikki muu maailma menetti täysin merkityksensä. Hän myös kertoi tarinoita rankasta menneisyydestään, herättäen minussa huolenpidon tunteen. Hän myös valitteli yksinäisyyttään ja sitä että ei koe voivansa puhua asioistaan muille kuin minulle.
Kaikki alkoi kuitenkin muuttua. Huono omatuntoni kasvoi, yritin alkaa tapailemaan muita miehiä unohtaakseni. Aina jotenkin päästin hänet luikertelemaan takaisin ja päädyimme harrastamaan seksiä, jonka jälkeen minä romahdin joka kerta hänen lähdettyä. Aloin viestittää että haluan lopettaa kaiken johon vastauksena tuli milloin minun haukkumistani epävakaaksi tai milloin rakkauden tunnustuksia. Koko tämän ajan mies on myös esittänyt rakastavaa "poika"ystävää tyttöystävälleen. Kantaa kotiin kukkia ja vei myös hänet kalliille lomalle. Minua hän pikku hiljaa alkoi uhkailemaan olemaan tuhoamatta hänen elämäänsä. Ja varoitti olla hankkiutumatta salaa raskaaksi (ei käynyt kyllä mielessäkään!). Ja sitten taas perään huolenpitoa ja "rakkautta"...
Viimein asiat eskaloituivat ja parin tuskaisen viimeisen tapaamisen jälkeen sain sanottua että tämä oli tässä ja toivottavasti onnistun lopulta irtauduttumaan tästä. (Mies jopa käänsi asian niin, että hän haluaa minusta eroon, ja silti yritti saada vielä seksiä tänä viimeisenäkin tapaamiskertana) Mies kuitenkin täysin kieltäytyy kertomasta tyttöystävälleen kaksoiselämästään. Hän uhkasi minua seurauksista jos kerron. Fyysisen läheisyyden lisäksi, päästin hänet todella lähelle henkisesti ja kadun sitä todella.En voi ymmärtää miten olen päästänyt itseni tähän tilanteeseen. Tiedän että kaikki on valetta ja taitavaa manipulointia yhdistettynä siihen että olin henkisesti hajalla kun kaikki alkoi. Tunnen erittäin pahaa oloa tytön takia joka elää täysin valheessa, ja huonoimmassa tapauksessa on pian kihloissa, ehkä raskaanakin. En usko että mies tyytyy häneen minun pyristeltyä tilanteesta pois vaan etsii jonkun uuden. Silti samaan aikaan ikävöin yhteisiä hetkiämme niin valtavasti että minuun sattuu fyysisesti. Vaikka tiedän kaiken olevan valetta. Koko kuvio myös tuntuu tuhonneen luottamustani ihmisiin. Tavatessani uusia miehiä, menen täysin lukkoon jos keskustelu kääntyy mitenkään henkilökohtaisempaan suuntaan. Lisäksi pelkään heikkoa hetkeä, jolloin tämä liero voi iskeä ja luikerrella takaisin elämääni. Tunnen olevani täysin lukossa. Miten olette pääseet yli vastaavista tilanteista?
Itse oman pitkän huonon suhteen loppumetreillä aloin ystävystyä tämän miehen kanssa. Nähtiin alkuun harvemmin, tihentynyen. Alkuun molemmat kaveripohjalta. Homma eteni seksiin n vuosi pari tutustumisesta. Nyt tunnen olevani aivan koukussa enkä pysty lopettamaan vaikka on todennäköistä ja iso mahdollisuus että poltan näppini tosi pahasti. Olin jo todella hajalla kun ajattelin että mies nyt lopettaa suhteemme. Välttämätön saattaa olla lykkääntynyt vain eteenpäin. Oikeastaan pelkään tulevaisuutta ja mitä vielä käy. Olimme kohtuullisen hyviä kavereita mutta paluuta siihen ei ole. Yritän koko ajan miettiä kuinka tulen selviämään enkä ole keksinyt vastausta. Pari kertaa olen pelännyt miehen dumppaavan minut ja vatsaa on kouraissut, on ollut fyysisesti huono olo, join lohtuhumalan jne. Alkuun paikkasin suhteella edellisen suhteen huonoja kokemuksia, nykyään elättelen toiveita suhteesta hänen kanssaan. Olen lukenut kirjoja ja artikkeleita ja tiedän että hän tuskin eroaa. Olisihan aikaa siihen jo ollut. Mutta toivon. Ja todennäköisesti petun niin pahasti. En tiedä kuinka selvittää tämä. Olen yrittänyt tapailla muita miehiä joiden kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä ja yksi tapailu kestikin parinkuukautta kunnes mies halusi lopettaa. Olin jo todella innoissani vaikka siinäkin miehessä oli paljon ongelmia jo 2kk aikana. En vain ole löytänyt kunnon parisuhdetta. Nyt saan edes seksiä vaikka aika kovan hinnan voin siitä maksaa. Ja olen jo maksanut.