Triangelidraaman kolmas kärki
Tällä palstalla saa kovasti lukea naimisissa olevien naisten surua uskottomista miehistään. Toinen asia, mistä naiset jatkuvasti valittavat, on tämä kestoruikutus: minä haluan vain hellyyttä, mutta mies aina seksiä… Enpä siis malta olla lisäämättä paria omaa kommenttiani.
En olisi koskaan uskonut, että ryhdyn tosissani suhteeseen miehen kanssa, jolla on ollut vakinainen naissuhde vuosikausia (ei tosin avioliittoa, vaan ns. vapaa suhde). Näin on vain päässyt käymään. Olen uskonnollinen ihminen, mutta seksuaalisesti liberaali. Hyväksyn kaikenlaiset aikusten ihmisten väliset suhteet, jotka rakentuvat molempien vapaan tahdon varaan. Olen syvästi rakastunut ja kärsinyt jo paljon tässä suhteessa. En kuitenkaan halua irroittautua siitä. Olen pahoillani tämän toisen vakinaisen naisen puolesta enkä toivon hänen saavan tietää. Ei ole kivaa pahoittaa kenenkään mieltä. Mutta vapaaehtoisesti en tästä miehestä luovu ellei hän luovu minusta.
En kysele mitään heidän suhteestaan ja varon mustasukkaisuutta. Minusta ihmisillä voi olla useampia intiimejä suhteita yhtäaikaa, jos näin sovitaan. Yksiavioisuus on sovittu malli, jonka ensisijainen tarkoitus on turvata lasten asema. Meillä kummallakaan ei kuitenkaan ole lapsia enkä minä tässä iässä niitä luultavasti kykene saamaankaan.
Asian käsittelemiseen on tietenkin mennyt vähän aikaa, mutta hyväksyttyäni tosiasiat olen lähestulkoon vapautunut itsetuhoisuudestani ja pystyn taas nauttimaan elämästä. Olen onnellinen tavattuani elämäni miehen, ja nautin jokaisesta lyhyestä hetkestä hänen kanssaan. Jos suhteemme loppuisi tähän, minulle jäisivät kuitenkin muistoni, niitä ei kukaan enää voi minulta riistää.
Alkuun podin hirvittävästi syyllisyyttä tästä asetelmasta ja näin painajaisia, joissa tuo toinen nainen tappoi minut tikarilla. Nyt olen vapautunut näistä kuvitelmista. On tämän miehen asia ratkaista, kumman kanssa hän haluaa olla vai haluaako pitää molemmat. Asetelma ei ole paras mahdollinen, mutta olen onnellisempi tässä salasuhteessa kuin täysin yksin.
Varmasti tällainen asennoituminen loukkaa jonkun tunteita, mutta elämässä on mahdoton miellyttää kaikkia. En haluaisi tuottaa tuskaa tälle toiselle, vakinaiselle naiselle, mutta jos niin käy, kärsin seuraukset. En koe olevani moraaliton enkä paha ihminen; näin vain on käynyt enkä voi muuta kuin hyväksyä tilanteen.
Ihmettelen vielä tuota hellyysjuttua. Siis mitä se seksitön hellyys oikein on? Jos rakastamani mies koskee minua hellästi, niin kyllä vain haluan seksiä hänen kanssaan. Eikö se ole aivan luonnolllista? Olisipa jännää koskettaa toista hellästi ilman seksuaalista halua, mutta eipä se minulta ainakaan taida oikein luonnistua. Joten kertokaapa minulle, te hellyyttä kaipaavat naiset, miksi te koette asian niin toisin.
Onko teillä vain niin itsekkäitä ja huonoja rakastajia, jotka eivät osaa tyydyttää tarpeitanne…. Kyllä kai sellaisiakin miehiä riittää. Itse kyllä pyrkisin eroon sellaisesta suhteesta kynsin ja hampain. Intiimi suhde paljastaa ihmisen luonteen: jos tavoittelee raa´ asti ja itsepäisesti vain omaa nautintoaan ja viis välittää toisesta, on itsekäs ja kehittymätön ihminen, joka ei tule löytämään lopullista täyttymystä rakkaudessa eikä parisuhteessa. Jos naiset eivät alistuisi tällaiseen, niin ehkä miestenkin olisi pakko muuttua… Vai mitä?