Niimpä niin.
Oletko ajatellut mahdollisuutta, että se vakinainen saa tietää ja pukkaa miehen kokonaan sinulle?

Hei,

Mikä onkaan sydäntä särkevämpää kuin miehen hellä hipaisu poskelle automatkalla.... ei siinä seksi tule mieleen, vaan syvä rakkaus toista kohtaan. Tuntuu kuinka pakahtuu hellyyteen toista kohtaan. 🙂🌻

Hei. Hellyys näkyy arkipäivissä. Halailut, kosketukset ja suukot. Yhdessä makoilu vierekkäin. Jos jokainen hellyyshetki johtaisi seksiin menisi päivät siinä touhussa ja lapset jäisi hoitamatta. Hellyys pitää rakkauden hengissä ja tuntee, että toinen välittää ja rakastaa aidosti.

Onhan se helppo olla hellä ja tunteisiin vetoavaa, kun ei ole muuta painamassa mieltä.
Kun tietää tosiasiat. Epävarmuus syö hellyyden, rakkauden ja se ei kait tule muualta kuin omasta päästä. Turhaan sitä hakee että joku rakastaisi minua ja herättäisi minussa rakkauden, sitä joko tuntee tai ei. Siinä ei auta hellyydet eikä sipaisut. Ikävä kyllä.
Itse elin suhteessa jossa yritin kynsin hampain saada itseni tuntemaan jotain muutakin kuin hellyyttä sitä miestä kohtaan, mutta sitä ei tullut ja kumpikin kärsi. joten vapautin hänet ja nyt kumpikin on paljon onnellisempi ulkoiselta olemukseltaankin. Rakkautta on niin monenlaista, ihmeellistä se on.

No, minä olen koskettanut ihmistä hellyydellä ilman seksihaluja useinkin. Eihän sitäpaitsi kaikkiin ihmisiin voi edes tuntea seksuaalista vetoa. Hellyyttä on niin monenlaista.

Se että tuntee intohimoa toiseen ihmiseen ei takaa mitään muuta kuin pikaista seksiä. Kenties jopa huonoa seksiä.

Hellyys voi sen sijaan johtaa hyvään seksiin ilman intohimoakin. Valitsen mieluummin sen kuin järjettömän intohimon, joka mahdollistaa niin paljon muutakin onnettomuutta.

Suomessa ei, toisin kuin etelä-Euroopassa, ole koskaan ollut rikoksia lieventävä syy olla intohimon kourissa kun esim. mustasukkaisuuksissaan surmaa toisen. Onneksi. Sinun Etsijä kokemasi tunne on intohimoa, ei välttämättä ollenkaan rakkautta. Ja pelissä on muutakin kuin oma elämäsi.

Toivottavasti kaikki järjestyy 🙂👍

Hmm, olipa mielenkiintoista tulla leimatuksi seksipedoksi näin hirvittävän monen selibaattivuoden jälkeen, en oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitkästä parisuhteesta tai avioliitosta käsin on vähän vaikea eläytyä seksittömään elämään eli ns. puutteessa elämiseen. Se on joskus vaikeampaa kuin luulisi. Voisin vaikka loukkaantua tuosta sinun vastauksestasi, nimimerkki Erehtynyt rakastamaan, ellei minulla juuri nyt menisi niin hyvin, etteivät kovat sanat vahingoita.

Olen itse aika terapeuttinen ihminen ja pyrin olemaan henkisenä tukena monille, myös uudelle miesystävälleni eikä suhteestamme hellyyttä puutu. Ehkä esitin asian hieman töksähtäen. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että ihmiset tarkoittavat seksillä ja hellyydelläkin vähän eri asioita. Eikö kyseessä olekaan luonnollinen jatkumo? Lukekaapa ihmiset hieman lääketiedettä ja biologiaa käsitteleviä kirjoja, niin saatte oikeaa tietoa. Esim. Kari Heusala on kirjoittanut erittäin hyvät ja valaisevat kirjat niin miehen kuin naisenkin seksuaalisuudesta, suosittelen.

Tunnen muuten useammankin parin, joka on aloittanut sänkyhommat lyhyen tuttavuuden jälkeen. Nyt heillä on takana jo kahdenkymmenen vuoden avioliitto. Ei siitä, mitä suhteen alkuvaiheessa tapahtuu, voi vielä välttämättä päätellä, miten lopuksi käy. Aika paljon ratkaisee itse kunkin henkinen kypsyys: luonne on kohtalo...En tästä omasta suhteestani edes varmuudella tiedä, onko siinä triangelidraamaakaan, loppujen lopuksi, koska en voi näiden kahden suhdetta lähemmin tuntea eikä se minulle kuulukaan. Ihminen voi rakastaa useampaakin ja eri tavalla. Kaikkien kanssa ei tarvitse edes olla fyysistä suhdetta. Totuus on usein taruakin ihmeellisempää...

Lämpöä, rakkautta ja hyvää syksyä kaikille!

Hei,

ja pahoittelut, jos tekstini loukkasi. Lähinnä ilmaisin kai sitä mitä itselleni oli tapahtunut ja niinhän me kaikki teemme.

Ehkäpä se lähti siitä lauseenpätkästä, jossa totesit että "olisipa jännä koskea toista ilman että..." Tai jotain sinnepäin. Uskoisin, että voit koskea ihmisiä ilman sitä seksiin johtavaa hellyyttäkin.

En toki kuvittele, että olet seksipeto sen enempää kuin me muutkaan Luojan luomat. Tunteet ovat vaan niin kummallinen juttu, että niitä tarvitaan ja ilman niitä ei tule mielitekoa koskea toiseen ihmiseen.

Kiitos syksyn toivotuksista🙂🌻

Olen täällä ensimmäistä kertaa. Olen lukenut vasta muutamia kommentteja. Liityin tähän foorumiin, koska olen tilanteessa, josta en osaa päättää, mitä teen. Uskollisuutta en pystynyt noudattamaan. Tahtoni rakastaa on loppunut. En ole tämän hetkisen arvioni mukaan häntä koskaan tarpeeksi rakastanut. Ystäväksi hänet tällä hetkellä luokittelisin. Ja kaveriksi, jonka kanssa pystyn kyllä arjen klaaraamaan. Fyysiseen kontaktiin en enää pysty. Se ei sinänsä ole näiden yli 30 vuoden aikana uutta ja outoa, koska en ole koskaan hänelle sanonut esi. että haluan sinua tai vastaavaa. Olen ollut mukana sivistyneen ihmisen tavoin, loukkaamatta hänen tahtoaan. Omaehtoista innostusta asiassa ei ole ollut. Olen sanonut hänelle nyt vihdoin suoraan, etten häntä rakasta. Ja haluaisin aloittaa oman elämäni, kunhan saamme taloudelliset asiat sovituksi. Mieheni sanoo rakastavansa minua yhä, eikä haluaisi, että lähden hänen luotaan. Ei hän tietenkään hyväksy eikä ymmärrä tekemisiäni, vaan antaa minulle mahdollisuuden jatkaa avioliittoa, jos lopetan yhteydenpitoni kolmanteen osapuoleen. Sitä en halua tehdä, koska välitän tästä uudesta tuttavuudestani liian paljon, kuten sanotaan. Kirjoitan lisää tästä samasta asiasta, kunhan saan siihen mahdollisuuden. Ohjeiden toivossa olen.

Hei,

ymmärsinkö oikein, että olet ollut kolmekymmentä vuotta naimisissa ja löytänyt nyt uuden suhteen, joka on tyydyttävämpi kuin tämä pitkä avioliitto? Varmasti aika kipeä tilanne. Jos haluaisitte molemmat jatkaa liittoanne, voisi tietysti suositella jotakin pariterapiaa (jonne taitaa olla kyllä aika pitkät jonot, mutta kuitenkin). Toisaalta jos koet, ettet koskaan ole rakastanut miestäsi, niin onhan sekin aika kauheaa....Mitä oikeastaan tarkoitat rakkaudella? Jos olette ystäviä, niin sehän on aika paljon sekin.

Olen huono antamaan neuvoja, kun oma tilanteenikin on niin kovin mutkikas, mutta yleisesti ottaen voisin todeta seuraavaa. Jos on epävarma, mitä tekisi, niin kannattaa ottaa aikalisä. Suuria ratkaisuja ei kannata tehdä hätiköiden. Ystäviltä ja terapeuteilta voi kysyä neuvoja, mutta itsehän pitää lopulta päätökset tehdä. Aika mielenkiintoistahan ainakin kulttuuriantropologian valossa on tämä kuvio, että avioliitossa pitää elää elinikä saman kumppanin kanssa kun kaikki hyvin tiedämme, että muunlaisiakin suhteita ja malleja on. Monella miehellä on sekä vaimo että rakastajatar eikä se aina niin hirvittävän onnetonta ole, varsinkaan jos kaikki osapuolet sen hyväksyvät. Yleensä kyllä eivät. 😉

Omasta puolestani totean vain, että olen kyllä tyytyväinen, että erosin ensimmäisestä miehestäni. Meillä oli jonkinlaista kaveruutta ja hyvää seksiä, mutta henkisesti olimme aivan eri aaltopituuksilla eikä suhteellamme ollut onnistumisen mahdollisuuksia. Nyt olen elänyt toistakymmentä vuotta ilman seksiä ja kokenut kaikenlaista. Pieni paluu vanhaan katkaisi pitkän selibaattini, yritimme suhdetta uudelleen ja samoihin vaikeuksiinhan se kaatui kuin ensimmäiselläkin kerralla. Nyt minulla on uuden miesystäväni kanssa ainakin hieno henkinen suhde, onhan sekin jotain, ehkä enemmänkin, vaikka seksiä tekisikin mieli (ja tekee!). Mutta kaikki tilanteet ovat erilaisia.

Jos siis sinusta tuntuu, että olet löytänyt uuden, niin ehkä kannattaa uusi liitto solmia. Harvoin kuitenkaan kannattaa polttaa kaikkia siltoja takanaan. Monet julkkiksetkin eroavat ja solmivat uusia liittoja, tuleepa nyt vaikka Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson mieleen. Hehän erosivat pitkän liiton jälkeen, kummallakin on uusi rakkaus ja elämä ja entiset aviopuolisot ovat hyviä kavereita keskenään. Sehän kuulostaa aivan upealta... Mutta aina ei kai yhtä hyvin. Tilanteenne muuttuisi varmasti kyllä taas, jos miehesi löytäisi elämäänsä uuden naisen.

Tutkimusten mukaan miehet kaipaavat ennen kaikkea seksuaalista variaatiota, jota tietysti syntyy parhaiten sillä, että vaihtaa kumppania. Pitkässä suhteessa naisen kannattaa ottaa tämä huomioon ja kokeilla kaikenlaista, mutta tiedän kyllä senkin, ettei vastoin tahtoaan kannata alkaa toimia vain miestä miellyttääkseen, sehän saattaa johtaa jopa frigiditeettiin. Seksi on tavattoman herkkä alue, siinä on suuret tunteet, syvät vaistot ja valtavat odotukset vastakkain. Ei siis ihme, että usein menee joku vikaan... Naiset kylmenevät ja miehet epäonnistuvat. Molemmat ovat surullisia... Mitenköhän tämän kaiken voisi välttää? ☹️

Nautinto ja tuska ovat saman asian eri puolia. Etsiessämme nautintoja asetumme alttiiksi tuskalle. Ja kärsimyksen pyörä pyörii...Nautinnon sijasta pitäisi pyrkiä kohti rakkautta, se on itsensä antamista, lahjoittamista, pyrkimystä kaikkien yhteiseen hyvään. Juuri sellaisista aineksista leivotaan ja karman uunissa paistuu se onnen kakku...

Hei Etsijä,

kysymyksesi koski siis sitä, että miksi naiset kaipaavat ennenkaikkea hellyyttä? Ymmärsinkö oikein?

Ei varmaan ole poissuljettua, etteikö voi myös nauttia seksistäkin. Nämä eivät ole ehkä niinkään joko-tai -asioita vaan pikemminkin sekä-että. Me ihmiset ylipäätänsäkin olemme niin erilaisia tässäkin suhteessa. Ja on erilaisia vaiheita, elämäntilanteita mitkä vaikuttavat siihen, mitä toivoo puolisoltaan.

Itselleni olisi mahdoton ajatus olla toinen nainen. Erityisesti jos olisi lapsia rakastajalla. He kärsivät vanhempien syrjähypyistä. Miehelläsi ei ilmeisesti ole lapsia? Ja ehkä hänen vakikumppanillakin on muita miehiä. Minulle sellainen ei sopisi, tuntuisi pahalta, vaikka olisi kuinka ihana mies tahansa.

Kaipaan ihmissuhteissa jatkuvuutta ja sitoutumista, tulevaisuuden suunnitelmia.
Minusta ei olisi tuohon kuvioon.

Kiitos sinulle, Etsijä. Taas sain uutta ajateltavaa. Mieheni on sanonut, ettei hän tule koskaan etsimään mistään itselleen uutta naisystävää. Niin, sen jätin muuten kertomatta, että miehelläni on todettu neurologinen sairaus, hän on nykyisin jo pois töistä. Moraaliselta puolelta katsottuna en saisi koskaan hyväksyntää lähdölleni. Kuka arvostaa naista, joka jättää sairaan miehensä, vaan omaa etuaan tavoitellakseen. En pääse siitä ajatuksesta mihinkään. Olen paljon vartijana, siltä ainakin tuntuu. Hoitajana sillä tasolla onneksi vielä tällä hetkellä, että pidän huolta kaikesta, henkisenä tukena, sellaisena jokapaikan naisena, että arki sujuu. Minä itse en koe, että saisin tukea mistään. Kukaan ei kysy minulta, että kuinka jaksan. Mieheltäni kysytään tottakai, ja jos minun kanssani keskustellaan, minulta kysytään, kuinka mieheni jaksaa. Tunnen itseni huonoksi vaimoksi, kun minulta ei riitä rakkautta täydellisenä pidetylle aviomiehelleni. Pieni selitys tuohon täydellinen- termiin. Hän on absoluuttisen uskollinen, pitkän ja arvokkaan uran tehnyt, sympaattinen, auttava, huomioiva, osaa kaikkea, auttaa naapureita, jos mitä tarvitsevat, antaa neuvoja, ohjeita, entiseen työhönsä liittyen, saa aina positiivista palautetta kaikesta. Koskaan en ole kuullut edes takakautta, että hän olisi tehnyt jotain väärin. Jatkan taas.....

Hei Etsijä,

minkä tutkimuksen mukaan miehet kaipaavat seksuaalista variaatiota? En ole kuullut aiemmin tällaisesta.
Voitko antaa jonkun kirjan, tutkijan, artikkelin nimen. Haluaisin lukea lisää.

Kiitos etukäteen!

Voi Bolero, sinulla on kyllä todella vaikea tilanne. Ei ihme, jos et saa ymmärrystä osaksesi. Naiset ovat yleensä sellaisia moraalinvartijoita, etenkin toisilleen... Ymmärrettävää yleisellä tasolla, tuhoisaa yksityisellä tasolla. Ehkä vain joku vanha hyvä ystäväsi jaksaa ymmärtää ja tukea sinua...Toivottavasti sinulla on joku sellainen!

Minä ymmärrän sinua jollain tasoilla, koska olen itsekin siis suureksi yllätykseni kai jostain näkökulmasta siis moraaliton. Miesystäväni vakituisella on nimittäin myös vakava sairaus. Kenelläkään meistä ei ole lapsia, onneksi. Tilanne olisi taas toisenlainen, jos olisi.

Työskentelen itse lasten parissa, vaikka ei omia olekaan, joten tunnen kyllä mielestäni lastenkin maailman ja ongelmat. Monelta nykyvanhemmalta on todella vanhemmuus hukassa...Mutta on niin paljon helpompi tuomita kuin toimia itse oikein.

Jos olisin seksimaanikko, olisin toki aika päivää solminut jonkun vähän kevyemmän suhteen, kaipa nainen aina jostain seksiä saa halutessaan. Ongelma on, että rakastan juuri tätä miestä, kaikista vaikeuksista huolimatta. Pulmani ei siis sittenkään ole seksi, vaan rakkaus. Vaan jos nainen rakastaa miestä tai mies naista, niin seksistähän sitä sitten haaveillaan, ainakin joskus, vai mitä?

Oma elämäntilanteeni on ollut muista syistä pitkään aika vaikea, lähiomaiseni on vakavasti sairas ja hoidan häntä parhaan taitoni mukaan. Kun kuolema katsoo jo olkapään yli, seksihaaveista saa edes vähän lohtua.

Voimia Sinulle, Bolero! Älä kuitenkaan kokonaan hylkää aviomiestäsi, jos hän tarvitsee Sinua. Mutta voitko uhrautua kokonaan toisen puolesta, onko Sinun pakko tehdä niin? Joissakin yhteiskunnissa kuten aiemmin Intiassa, naislesken piti seurata kuollutta miestään polttoroviolle. Emme kai me tällaista moraalia ainakaan halua ylläpitää täällä Suomessa, emmehän?

Miesystäväni ei muuten ole naimisissa eikä halua naimisiin mennäkään. Tämäkin muuttaa tilannetta...Kaikki on joskus niin kovin monimutkaista! Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta sitä pitää elää eteenpäin. Tänne maailmaan olemme heitetyt kuin ankat lammikkoon eikä auta kuin räpiköidä eteenpäin.

ETSIJÄ 🙂🌻, Hei!

Mainitsit, että tutkimusten mukaan miehet kaipaavat variaatiota seksuhteeseen.
En ole tällaista kuullut.
Missä, kuka tutkija?

Olen kiinnostunut lukemaan lisää ...

Hei Kuitenkin,

Lue Bas Kast: Rakkauden selitys

Mielenkiintoinen, mutta niin surullista.
Miehet -seksi -suvunjatkaminen
Naiset - turvallisuus/emotionaalinen läheisyys - jälkeläisistä huolehtiminen

Itse en oikeastaan usko enää rakkauteen, sama tilanne kuin Bolerolla.
Löytyi mies, jota rakastin, mutta halusi vain seksiä.
Nyt haluan vain unohtaa ja elää elämääni.