Tragedia perheessä.
Sitä luulee kaiken olevan hyvin ja sitten iskeekin pommi niskaan. Pommi jota ei olisi ikinä tarvinnut!!!
Kauhee syyllisyys ja avuttomuuden tunne. Miten auttaa kumpaakin lastaan?Murheeni kuullostaa tältä…..
Isoveli oli työntänyt sormensa pikkusiskonsa alapäähän. Ikäeroa heillä on 6v. Repinyt housut jalasta ja työtänyt sormen sinne. Tyttöni sekä poikani ovat molemmat avun tarpeessa ja apua onkin haettu ja saatu. Mutta onko muilla millaisia kokemuksia vanhempina tälläisestä asiasta ja sen käsittelystä omassa mielessään??
Hei,
itselläni omasta perheestä kokemusta tilanteesta jossa mieheni aiemmasta avioliitosta syntynyt 16-vuotias poika käytti seksuaalisesti hyväkseen mieheni ja minun esikoista, silloin 4 1/2 vuotiasta poikaamme.
Tapaus johti poliisitutkintaan ja lopulta jouduimme sovitteluun. Itse sovitteluun suostuin, mutta jälkiviisaana olisi pitänyt olla suostumatta. Mielestäni mieheni esikoinen olisi ansainnut tuomion.
Kriisiapua emme kriisikeskuksesta saaneet, koska kyseessä ei kuulemma ole akuutti kriisi ? Mitä lie sitten oli. Perheneuvolaan pääsimme käsittelemään asiaan 6 viikon kuluttua tapahtuneesta. Mielessä tapaus on edelleen ajoittain vaikka siitä on aikaa jo 7 1/2 vuotta.
Minä itse menin ja tein rikosilmoituksen ja poliisit nauroivat ensin päin naamaa kuultuaan aiheen. Kun purskahdin itkuun niin ilmeisesti tajusivat asian olevan totta. Siitä lähti ratas pyörimään jossa kuulusteltiin minua, tekijää ja kohdetta eli puhutettiin poikaa. Puhuttamisessa oli läsnä sosiaalityöntekijä sekä lapsien kanssa työskentelyyn erikoistunut naispoliisi. Kuulemisen osalta kaikki meni ok, lapsi kertoi poliisille saman kuin minulle. Kuulustelussa tekijä myönsi teon ja hänet on sittemmin todettu ns. jälkeenjääneeksi tai ainakin lastenpsykiatri totesi ettei ole ikäisensä tasolla.
Hemmetin rankka ja ahdistava ajanjakso. Suosittelisin sinua nyt hankkimaan itsellesi keskusteluapua ja lapset ovat ilmeisesti apua jo saaneetkin. Voimia <3