Sain noin kuukausi sitten kuulla, että puolisoni (N32) on pettänyt minua(M37). Pettäminen tapahtui pääsiäisenä ollessani itse lapsemme kanssa kotona ja puoliso viihteellä, jonne häntä patistelin saadakseen omaa aikaa. Pari päivää reissun jälkeen puoliso kertoi pettämisestä ja sänkyyn asti oli menty vanhan koulukaverin kanssa.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja lapsemme on 1v3kk. Vauvavuosi on ollut raskasta aikaa puolison raskaudenjälkeisen masennuksen ja unettomuuden takia. Itsellekään tämä aika ei ole ollut helppoa ja kun kuormaa on ollut joka suunnasta on parisuhteeseen panostaminenkin jäänyt liian vähälle.

Olen ollut silti koko ajan optimistinen tulevaisuuden suhteen. Arki lapsen kanssa on käynyt jatkuvasti sujuvammaksi ja olen ajatellut, että me ollaan kuitenkin tiimi, parisuhdekin ja romantiikka paranee kun muu kuorma vähenee.

Olin pettämisuutisen jälkeen luonnollisesti täysin murtunut ja olen hädin tuskin pysynyt toimintakykyisenä.

Yhteisten keskusteluiden jälkeen, psykologilla käynnin, kriisipuheluiden ja oman kivuliaan prosessoinnin jälkeen itselle alkoi tulla n. kuukauden kohdalla sellainen olo, että vihasta pitää myös pystyä päästämään irti ja antaa mahdollisuus anteeksiannolle. Jos ei muuten niin lapsen vuoksi.

Puhuin tästä puolisolleni ja siitä kuinka olen valmis antamaan anteeksi ja halustani jatkaa puhtaalta pöydältä. Mokasin kuitenkin sanomalla rakastavani puolisoani (kaikesta huolimatta näin on). Hän ei vastannut mitään, jonka jälkeen sain tietää ettei hänellä ole ollut minua kohtaan lämpimiä tunteita pitkään aikaan.

Tyhmänä luulin siis pettämisen olleen vain hetken hairahdus. Luulin olleeni pohjalla mutta en aavistanut kuinka syvälle tämän tiedon jälkeen päätyisin. En pystynyt nukkumaan lainkaan tai syömään mitään ja jokainen sekunti oli kärsimystä. Haaveeni on ollut onnellinen perhe-elämä ja minusta tuntuu että tämä kaikki oli nyt lipumassa pois käsistä.

Puolisoni haluaa silti jatkaa yhdessä ja olemme menossa pariterapiaan. Puolisoni ei ole ollut toistaiseksi halukas tulemaan ongelmien käsittelyssä juuri vastaan ja vedonnut, että vasta pariterapian jälkeen voi olla jotain keinoja parantaa asioita. Toivon todella, että sieltä saamme apuja vaikka väkisin sitä miettii onko tässä jo liian moni asia rikki. Ehkä pahimmalle tässä tuntuu, ettei puoliso tunnu olevan koko kuviosta oikein pahoillaan vaan hänen elämä on jatkunut normaalisti ja yleinen toimintakyky jopa parantunut.

Tällä hetkellä itsellä on täysin aseeton olo. Haluaisin kaiken vain normaaliksi ja korjata asiat mutta kuinka on mahdollista saada toista takaisin samalla kun on itse äärimmilleen loukattu ja henkisesti riekaleina.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: Täydennystä+kirjoitusvirheitä