Toivon mieheni löytävän toisen naisen
Hei!
Pidätte varmaan mua omituisena. Heinäkuussa tulee 20 vuotta, kun ollaan oltu naimisissa. Joskus alkuaikoina sovittiin, jos toinen rakastuu siitä puhutaan aidosti. Niin ei kuitenkaan ole käynyt kummallekaan. Itse en ole kuitenkaan onnellinen. Me ei halailla, ei pussata emmekä sänkypaini. Kuitenkin haluaisin, että olisi se rakkaan/läheisen hellä kosketus. Olemme kasvaneet erillemme. Valitettavasti.
Olisin iloinen, jos kuulisin, että mieheni olisi rakastellut toisen naisen kanssa. Jotenkin epäilen olevani mieheni mielestä seksuaalisesti vastenmielinen. En varmaan osaa tyydyttää, miten osaisinkaan, minuthan on otettu väkisin. Naisen on helppo ottaa ja tunkeutua sisään ilman, että tämä haluaa. Ensimmäistä kertaa tunnen olevani asian suhteen vihainen ja katkera en itselle vaan miehelle, joka sen teki: appeni.
Toivoisin mieheni rauhoittuvan ja tulevan onnelliseksi. Hän ei ole onnellinen minun enkä minä hänen kanssa.
Hulluinta on, että raiskattuna ja häpäistynä haaveilen kahden ihmisen täydellisestä hurmiosta. Toivon sitä myös miehelleni, mutta ei minun kanssa. Itseasiassa kaipaan siihen himoa enemmän. Olen varmasti HULLU! 🤨
Minä en pidä sinua omituisena. Enkä hulluna. Luen sanoistasi ihmisen, jolla on ollut elämässä paljon vastoinkäymisiä, silti vielä haaveita paremmasta.
Oman elämän muuttaminen vaatii aina paljon voimia. Ei ole helppo tehdä päätöksiä, vaikka ei olisikaan kokenut noita kaikkia asioita, jotka itsestäsi kerrot. Toivot, että ratkaisu tai käännekohta tapahtuisi ilman, että sinun tarvitsee sitä käynnistää.
Jos miehesi löytäisi toisen naisen, toivot kai että hän lähtisi luotasi ja sinäkin saisit mahdollisuuden löytää elämääsi jotain sellaista, mitä kaikesta huolimatta kaipaat. Älä arvostele itseäsi liian julmasti - toipuminen vie aikaa. Itseluottamus ja selviäminen rakentuu pala palalta, kun vain jaksat mennä eteenpäin - kohdata pelkojasi, tarkastella sinua kohdanneita asioita objektiivisesti. Älä syyllistä itseäsi toisten teoista, ota vain vastuu omasta hyvinvoinnistasi - et voi muuttaa tapahtunutta mutta voit muuttaa asennettasi siinä, millaisen merkityksen annat vastoinkäymisillesi. Jotenkin aistin että sinussa on paljon voimaa - toivonkin että jaksat 'taistella itsesi pinnalle'. Minä uskon keskustelun parantavaan voimaan, kun asioita saa ulos itsestään, ne eivät kerää negatiivista energiaa ihmisen sisälle eivätkä pääse kasvamaan ylivoimaisiksi. Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia tämän kylmän talven keskellä 🙂
Niinpä!
Masennukseni aikoihin toivoin vähän samanlaista ..... siis että mieheni löytäisi jonkun toisen, Ajatusrata oli kai jotakin sellaista, etten itse oikein jaksa enää ja hän pääsisi "vapaaksi" minusta (masennus aiheutti sen etten ajatellut itselleni mitään vaan halusin vain päästä pois ja olla rauhassa tunteeton)
Mutta siis KYLLÄ ihminen voi ajatella noin (😀 🤨 sitä oletko hullu! 🤨 sitä en voi analysoida koska itse olin "hullu" 😉 )
Voisitkos erota ihan ilman uusien löytymistä ? Et tunne että teillä olisi rakkautta kummaltakaan puolelta? Ja koska mustasukkaisuuskin on kuollut ei kovin kummoisia tunteita ole.
Minkälaisen loppuelämän haluat?
Kun vuosi sitten olin eroamassa miehestäni, niin yksi miestuttuni kannusti minua eroprosessin aikana sanomalla minulle seuraavat mieleenpainuvat sanat: "Ota vastuu omasta elämästäsi".
Niimpä, toista ei voi muuttaa eikä muokata, mutta itseään voi.
Eikös paksun kirjan sanassakin sanota, mitä toivoisit sinulle tehtävän, tee se hänelle.
Joten ota elämäsi suitset omiin näppeihisi ja ajele eteenpäin.