Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 25 vuotta, aikuiset lapsemme asuvat vielä kotona.

Mieheni on kaksi kertaa jäänyt kiinni noin vuoden kestävistä suhteista toisiin naisiin. Aavistukseni on, että suhteita on ollut enemmänkin. Todennäköisesti en olisi näistä kahdesta saanut koskaan tietääkään, jollen olisi saanut niitä sattumalta selville.

Kummallakaan kerralla hän ei ole suostunut pariterapiaan, koska ei luota psykologien ammattitaitoon, eikä omasta mielestään ole vastuullinen tapahtumiin vaan syyttää niistä minua. Olen hoikka, kaunis normaali nainen, mutta mieheni vertailee minua jatkuvasti muihin naisiin, nimittelee minua ja tuntuu, että hän etsimällä etsii minusta virheitä. Tuntuu, kuin miehessäni olisi kaksi eri persoonaa, toinen on ihana rakastettava nallekarhu, toinen manipuloiva hirviö.

Molemmilla kerroilla olin luonnollisesti todella järkyttynyt, koska en ollut osannut epäillä mitään. Mielestäni avioliittomme on ollut onnellinen, seksielämämme on ollut hyvää ja olen halunnut luottaa mieheeni ja yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää ja antaa anteeksi. Mieheni on taitava valehtelemaan ja ilmeisesti omaa narsistisia piirteitä. Hän ei voi sietää valehtelua muilta, mutta harrastaa sitä itse jatkuvasti. Avioeroa hän ei halua missään nimessä, koska sanoo rakastavansa minua, eikä suostu missään nimessä antamaan minulle puolta omaisuudesta. Meillä ei ole avioehtoa. En usko, että selviäisin erosta, koska mieheni on hyvin vahva ja manipuloiva luonne. Omasta ihanasta kodista luopuminen tuntuisi hirveältä.

Edellisen suhteen sain selville viime kesänä, enkä vieläkään ole päässyt epävarmuudesta eroon. Rakastan miestäni ja yhdessäolomme on ihanaa aina kun olen kotona, mutta koska joudun matkustamaan paljon työni puolesta, iskee epävarmuus aina kun olen poissa kotoa.

Tilanne on vaikea, koska mieheni suuttuu heti, jos haluan puhua asiasta, joten joudun käsittelemään omat tunteeni yksin. Hän toivoo, että unohtaisin jo erehdykset ja katsoisin eteenpäin, enkä jatkuvasti kelaisi menneitä. Yritin kummallakin kerralla olla yhteydessä näihin naisiin, mutta he kieltäytyivät keskustelemasta kanssani. Ymmärrän sen tavallaan, mutta olisin halunnut analysoida tapahtunutta ja kuulla heidän mielipiteensä asiasta. Eivät kuulemma halunneet sekaantua avioliittomme asioihin. Mieheni on tietysti kertonut heille oman versionsa liitostamme, joka todennäköisesti poikkeaa paljon todellisuudesta.

Ahdistus on välillä sietämätön ja olen lievittänyt sitä Valiumilla ja viinillä. Sitä ei mieheni voi sietää, sillä hän inhoaa heikkoja ihmisiä. Osaksi syyksi viimeisimpään suhteeseen hän sanookin olevan ensimmäisen suhteen jälkeen alkaneen lievän masennukseni. Ymmärrän, että asiat pitäisi joskus unohtaa, mutta miten siihen pystyy, kun toinen pettää luottamuksen jatkuvasti. Ihminenhän myös usein saa sen, mitä eniten pelkää.

En oikein tiedä, miksi kirjoitan tänne, olisi ehkä kiva kuulla asiallisia mielipiteitä ammatti-ihmiseltä tai samanlaisessa tilanteessa olleilta ihmisiltä.