Meillä on mieheni kanssa yhteistä taivalta 2vuotta takana. Alku oli tosi vaikea ja kankea ja oli monta ”eroa” puolen vuoden sisällä. Asiat saatiin sovittua ja jatkettiin suhetta ja muutimme yhteen. Näin jälkikäteen ajateltuna mahto olla virhe..
Nyt kun on 4kk vanha tyttö meillä niin mies ei taho pysyä kursseilla tai koulussa, että opiskelisi itelleen ammatin eikä työnteko kiinnosta. Mies tahtoisi vaan olla kavereiden kanssa ja rillutella joka viikonloppu. Meillä oli vuosi sitten kriisi, kun mies petti minua jonka takia en voi luottaa häneen. Hän ei ole suostunu puhumaan asiasta kanssani joka vaivaa suuresti minua.
Nyt tytön synnyttyä olen alkanut miettiä etten enää jaksaisi tätä vaan tahtosin että tiemme eroaisivat, mutten uskalla jättää häntä, kun hän alkaa sitten juomaan monta päivää putkeen, haukkuu minut maasta taivaisiin ja sanoo että teen hänelle samallailla kun hänen ex(heillä on n.2,5v. tyttö) eikä ex jaksanu katsoa miehen juomista ja aikaansaamattomuutta. Minulle on tullu samallainen tunne enkä haluisi että meidän tyttö saa sellaisen miehenmallin. Siis kyllä haluan että tytön isä pysyy lapsen elämässä, mutta minulla itellä on voimat lopussa ja tunnen itseni välissä masentuneeksi. Olen antanu miehelle monta mahdollisuutta aikuistua ja ottaa niskasta itteään kiinni vaan toivottomalta tuntuu.
Tunnen kauheaa syylisyyttä ajatuksieni takia vaan en enää kertakaikkiaan jaksa.. Mutta kuinka sanoa asiasta miehelle joka raivostuu ja menettää hermonsa herkästi? Kannattaako minun enää antaa hänelle lisäaikaa vai joko kannattaa laittaa stoppi? Minä olin korviamyöten rakastunut häneen ennen yhteen muuttoa vaan nyt on alkanu rakkaudenroihu hiipumaan enkä enää tiiä mitä minä häntä kohtaan tunnen. ☹️