Mulla on ihan hirveen samanlaiset tunteet mun ex-miestä kohtaan, tosin mä en jättänyt sitä vaan se mut.. Mutta kyllä mä syytän itteeni vähän kaikesta mitä meijän suhteessa oli, tai siis että vähän niinkun ajattelen että ehkä ajoin mieheni pois käytökselläni vaikka en sitä tarkottanut enkä ois missään nimessä halunnut erota. Ja kyllä se tietää etten halunnut..

"Kaipaan sitä jotain ex miehessäni, hänen uusi suhteensa sapettaa mua ihan kauheesti"
Miehelläni on myös uusi suhde jo, se ei siis ollut syy eroon, mutta hän tapasi pian toisen, ja mua sapettaa myös..

"Kaipaan ihan suunnattomasti tätä entistä miestä, hän haluaisi pysyä kaverinani ja olen pyytänyt pahat tekoni anteeksi häneltä..."
Ihan sama juttu täällä

"Esitän hänelle oikein hyvin voivaa ja onnellista kun olemme tekemisissä, vaikka tosiasiassa en muuta tee kun itken ja valvon öitäni miettien mitä he mahtavat tehdä, onko hän yhtä ihana uudelle naiselle kun oli mulle.."
Mä en jaksa esittää onnellista exmiehelleni, kun en kerran ole onnellinen, mielummin pidän hänet lohduttajana. Mutta en toki ole kertonut kaikkea, esim. sitä että en myöskään tee muuta kuin itken ja valvon, mietin millainen se uusi nainen on ja mitä he tekevät ja millainen mieheni on hänelle, ja tekevätkö yhdessä samoja juttuja mitä me teimme. Elävätkö he mun unelmaa..

"Taidan sittenkin rakastaa entistäni, miten ikinä pystyn jatkamaan omaa uutta
elämääni???? Olen paljon yksin, joten aikaa miettimiseen jää paljon, ihania ystäviä on kelle puhua, mutta kun mikään ei tunnu auttavan...☹️
Itken, mietin ja toivon päivät pitkät että saisin tuntea ihana ex mieheni vierellä. miksi tein näin???? Älkää pliis solvatko, olen kuullut siitäkin jo tarpeeks, vaan auttakaa ennen kun tosissaan jotain tapahtuu, miten pääsen yli exästäni jota rakastan eniten maailmassa????? Tämän kokeneet tietää miten kamalaa se on, minä ainaki otin tämän niin raskaasti etten mitään elämässäni....Kunpa ois vielä toivoa...😭"
Tiedän rakastavani entistäni. Ja elämän jatkaminen tuntuu mahdottomalta.. Mulla ei edes ole uutta elämää, uutta miestä, eikä mitää, ei oikeestaan ole edes elämää.. Mua ei kukaan oo solvannu, kun itse olen jätetyn asemassa, mutta se ei helpota siihen ikävään, suruun ja pahaan oloon mitä tunnen.. Antaisin mitä vaan että saisin mieheni ja elämäni takaisin.. Mutta on ihan sama mitä teen, kun mies väittää ettei rakasta mua enää niinkuin ennen.. Mun on vaan pakko yrittää päästää irti.. En osaa auttaa sua yli tästä enkä eteenpäin, kun en itsekään tiedä mitä tehdä, mutta toivottavasti helpottaa huomata että joku muukin on samassa jamassa..

Tiedän miltä tuo tuntuu.. tosin itse jätin myös mieheni jonka kanssa ehdin seurustella reilun vuoden. Kaduin katkerasti, mutta vasta myöhemmin kun huomasin ettei sinkkuelämä olekaan sitä mitä kaipasin eikä mies enää minua halunnut takaisin vaikka aiemmin halusikin. 😭 kaiken kun tajuaa vasta sitten kun sen menettää.. mutta itseeni saan syyttää kun jätin. Toisaalta, järki sanoo, että tein oikein ja kaikki hyvin mutta sydän itkee verta. Paha olo on ollut jo useita kuukausia ja mietin aina kuinka pitäisi yrittää eteenpäin ja välillä olen siinä onnistunutkin, kunnes tulee niitä taantumuksia ja otan typeränä exääni yhteyttä, mutta nyt olen todellakin päättänyt yrittää kunnolla eteenpäin. Itseäni saan syyttää joten itse itseni myös kokoan.. Kaikkea hyvää sinulle ja koita päästä elämässäsi eteenpäin, jos todella rakastat exääsi, olet onnellinen siitä että hän on nyt onnellinen, oli hän siis sitä sinun, tai jonkun muun kanssa.. sitä se todellinen rakkaus vain on..🙂 jaksamisia!🙂👍