Tästä kirjoituksestani kulunut vuosi
Rakastan miestäni ja haluan jatkaa elämää hänen kanssaan, niinkuin hän minun.
Itseni kanssa on vain paha olla. En voi unohtaa päiväksikään, mitä mieheni teki minulle. Huudan, kenkkuilen, raivoan yms. hänelle lähes päivittäin. En haluaisi olla sellainen, haluaisin jättää asiat taakse ja jatkaa ihanaa elämäämme eteenpäin. Mieheni puhuu paljon yhteisestä tulevaisuudesta ja kuinka rakastaa minua, eikä halua elämäänsä enää ketään muita kuin minut. Hän on valmis tekemään eteeni kaiken, sanoi myös kestävänsä käyttäytymiseni. Kriisistä on pian puoli vuotta. Milloin oikein normaalisoidun? Sillä tiedän, että ihana yhteinen elämä odottaa.
Vuosi siis mennyt. Elämä ollut ylä ja alamäkeä, on ollut todella hienoja jaksoja sekä tappelua ja riitelyä. Minä olen aina tuonnut esiin ne vanhat asiat. Rakastan miestäni, haluan koskettaa häntä ja pitää häntä hyvä, niinkuin hän minua. Mutta miksi en tee niin, osoitan mieltäni, sanon, etten rakasta häntä, vaikka rakastan. Olen vieläkin loukkaantunut ja katkera mieheni tekosista. Mieheni tosiaan tekee kaikkeni eteeni, että olisin nyt ja tulevaisuudessa onnellinen. Mikä minua vaivaa? Miksi en voi vain unohtaa ja aloittaa ns. puhtaalta pöydätä? Milloin tämä tuska loppuu? En halua muuta miestä elämääni kuin mieheni, mutta miksi tämä on niin vaikeaa??? Olenko ehkä liian ylpeä, etten voi unohtaa ja antaa anteeksi? Kertokaa kuinka te, joilla ollut sama tilanne olette selvinneet?
Oletko jutellut ulkopuolisen kanssa? Tarkoitan ammattiauttajaa. Hän voisi puolueettomana ja ammattilaisena antaa perspektiiviä ja rakennuspalikoita tunteidesi käsittelyyn.
On kulunut vuosi. Miehesi ja sinä olette halunneet jatkaa yhdessä. Sanot, että hän on pitänyt lupauksensa ja kestänyt vaikeat hetket kanssasi, kiukuttelut jotka ovat täysin ymmärrettäviä kokemustesi jälkeen.
Nyt on kuitenkin mahdollista, että miehellesi tulee jossain vaiheessa myös kärsivällisyysongelmia. Hän yrittää, sinä yrität, mutta sinulla on vieläkin niin paha olla.
Puhu hänelle. Älä sano ettet rakasta jos rakastat. Miehesi saattaa alkaa ihan oikeasti ajatella ettet rakasta, ja alkaa valmistautua sinusta luopumiseen kun kokee ettei yrittäminen saa enää luottamustasi palaamaan ja hän on menettänyt sinut.
Älä luovuta! Mene juttelemaan, kerro miehellesi näistä tuntemuksista, ja jos et saa sanoja ulos, kirjoita hänelle kirje jossa kerrot tunteistasi. On tärkeää saada hänelle tietoisuuteen se, että sinä rakastat häntä. Silloin hänkin jaksaa toivoa ja yrittää, että luotat häneen vielä joskus.
Onnea teille. 🙂🌻
Olet niin loukkaantunut tapahtuneesta, ettet voi sitä edes itsellesi myöntää, oletko sanonut miehelle, kuinka paljon sinuun koskee? Nämä asiat vie niin syvälle, pienetkin, ettei sitä voi itsekkään ymmärtää, saati se toinen, joka on loukannut, hänhän on toiminut omien tunteidensa mukaan ajatelematta ollenkaan, loukkaavansa.
Rakastat miestäsi, mutta rakastatko niin paljon, että voisit hänestä myös luopua, hänen onnellisuutensa takia?
Rakkauden vastakohta ei ole viha, viha on tunne, mutta välinpitämättömyys on.
Olet menettänyt luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta miestäsi kohtaan, niitä miehesi koettaa ansaita nyt takaisin, koska kaikki on kolme on ansaittava, sokeana ei tarvitse luottaa, kunnioittaa tai arvostaa. Säälin, kateuden ja mitätöinnin saamme ihan ilmaiseksi.
Se on kova kolaus kun huomaakin, että täydellisenä pitämä ihmeolento, onkin ihan tavallinen raadollinen ihminen, josta löytyy ihan samat viat kuin muistakin ihmisistä.
Puhu suoraan miehelle, miltä sinusta tuntuu, itsestään nämä mutkat ei oikene, me emme voi muuttaa toista, vain itseämme voimme muokata.