Tää on sellanen asia, joka on mulle liiankin tuttu. Ihmiset on satuttanu sua sillon, ku oot ollu herkimmilläs, oot ollu kasvamassa ja luomassa omaa identiteettiä. Jos tässä vaiheessa, joku on jättänyt sulle pysyvät jäljet esim.itsetuntoon niin on kovan työn takan asaada todistettu itselleen, ettei ole huono ihminen.
Ammattiauttajalla, kannattaa siinä mielessä käydä, että heidän kanssaan voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja he todella syventyvät näihin ongelmiin ja mikä tärkeintä, he tietävät oikeat kysymykset. Minun oma hoitajani löi peilin käteeni ja käski minun sanoa itselleni, että olen hyvä ihminen, ensin vain nauroin, mutta kun todella yritin niin sain kyllä niellä kyyneliä. Itsetunto on ihmisen perusta ja jos se se on säröillä, se täytyy yrittääö paikata, etenkin jos se vaikuttaa elämiseen ja normaalin arkeen. Ei maksa paljon vaivaa, jos menee terveyskeskukseen ja kysyy mahdollisesta terapian aloittamisesta.
Välillä myrsky pääkopassa on rajumpi, kuin uskoisikaan ja se paraneminen voi alkaa sillä että purat taakkaasi pois puhumalla.
*älä jätä aina huomiseen, voimia sulle tulevaisuuteen 🙂👍
Olen käynyt vuoden verran terveyskeskuksessa muutaman kuukauden välein, sovittiin niin lääkärin kanssa vuosi sitten kun menin hakemaan lääkitystä paniikkikohtauksiin. Ilmoitin heti alussa että olen yrittänyt päästä psykiatrian poliklinikalle, mutta en pääse sinne ilman lähetettä. Hän sanoi että kokeillaan ensin lääkitystä, jollei se auta niin sitten psykiatrian poliklinikalle.
Kuulin juuri, että minulla olisi pitänyt olla puolen vuoden säännölliset psykologi käynnit voidakseni hakea kelan kuntoutustukea...minulla onkin vuoden säännölliset käynnit terveyskeskuslääkärillä. Kävin nuorisopsykiatrian poliklinikalla neljä-viisi vuotta sitten, olen noiden käyntien jälkeen yrittänyt useammankin kerran päästä psykiatrian poliklinikalle, täysin tuloksitta. Välillä mieleni valtaa katkeruus ja mietin, että mitähän nuo lääkärit ajattelisivat jos tekisinkin itsemurhan, he eivät tunnu ottavan minua vakavasti.