Taisin vihdoin rakastua, mutta…

Taisin vihdoin rakastua, mutta...

Käyttäjä Silent rage aloittanut aikaan 27.04.2005 klo 15:27 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Silent rage kirjoittanut 27.04.2005 klo 15:27

Olen tavannut naisen, joka tuntuu kaikin tavoin oikealta, ja hänestä tuntuu aivan samalta.
Ongelmana tässä on minun menneisyyteni.
Minua on satutettu pettämällä ja jättämällä yms. jutuilla niin paljon ja monta kertaa menneisyydessä, että en pysty luottamaan. Tämä on kaukorakkaus, ja aina kun olemme erossa, pelkään.
Pelkään ihan vainoharhaisia asioita (vaikka hänen kiintymyksensä näyttää aidolta), mm. että hän käyttää minua vain hyväkseen, tai että hänellä on kotiseudullaan jopa mies, tai muuten vaan pettää, tai sitten vaan yksinkertaisesti että hän jättää.
Miten pääsisin peloistani? Tämä on äärimmäisen rasittavaa elämää tällä tavalla, ja harmillista, että niin hieno asia kuin rakkaus aiheuttaa sen. ☹️

Käyttäjä i will.. kirjoittanut 28.04.2005 klo 15:07

En tiedä miten sen saisi selville jos joku pettää..😯🗯️ Ainoa varma keino on kai kysyä suoraan... "Meneekö meillä hyvin..."

Mulla koulussa on... siis en ole seurustellu kenenkään kanssa pitkään aikaan ja yhtäkkiä yksi jätkä alkoi viestitellä. En vastannut tälle, koska sen poikaporukan, johon hän kuuluu, on mielestäni hieman huono maine.. Joka viikonloppu ryypätään ja nuoleskellaan melkeen vastaantulevan tytön kanssa.

Ihmettelin, miten minä😑❓ Että onko tää joku pila et koittaa nuoleskella ja jätetään ja nolataan.
Kerran sitten vastasin ja alkoi jokapäiväinen viestittely ja nyt ollaan nähty pari keraa kaksin. (koulussa välitunnilla ehkä huomaa toisen). Jo toisella tapaamiskerralla jätkä yritti nuoleskelua, mutta joku laitto hanttiin. Jos sittenki heti sen jälkeen..?

Olisin sinänsä kiinostunut kyseisetä pojasta, kun kaksin se on erilainen..,mutta en tiedä pystynkö luottamaan tähän.

Ajattelette varmaan, että toi on sellasta teini rakkautta/hömppää, ei vakavaa, mutta kyllä se jo vakavaksi menee.

Käyttäjä Suvitar kirjoittanut 01.05.2005 klo 17:52

Hei!
Luulenpa, että meillä jokaisella on tuollaisia ajatuksia joskus, varsinkin suhteen alussa kun toista ei vielä tunne hyvin🙂.
Mutta onko sinulla jotain syytä jonka vuoksi mietit, että hän käyttäisi sinua vain hyväkseen? Monta kertaa kuulee, että esim. mies on elännyt naisen "siivillä" eli käyttänyt naista rahallisesti hyväkseen.

Mutta jos et oikeastaan osaa määritellä mitään syytä miksi tunnet naisen käyttävän sinua hyväkseen uskoisin, että epävarmuutesi naisen todellisista tunteista johtuu juuri siitä, että olette vasta suhteen alussa.

Kerroit, että asutte eri paikkakunnilla. En jaksa uskoa, että nainen matkustaisi luoksesi ihan huvikseen jos kyseessä ei olisi todelliset tunteet.🙂. Tuskin sinäkään vaivautuisit matkustamaan toiselle paikkakunnalle jos et tosiaan välittäisi ihmisestä jonka luokse menet?

Toisen luottamuksen saaminen ei tapahdu hetkessä, anna suhteelle aikaa kehittyä. Yritä kuitenkin olla ajattelematta mitä nainen tekee silloin kun sinä et ole paikalla. Semmoisilla ajatuksilla on taipumus saada äärimmäiset mittasuhteet, vaikka epäilyksille ei olisikaan mitään todenperää🙂👍.

Kerro hänelle tunteistasi ja peloistasi. Hänellä saattaa olla samanlaisia epäilyksiä sinunkin suhteesi. Olet oikeassa,rakkaus on niin hieno asia ettei kannata antaa sen mennä ohi vaikka olisikin ikäviä kokemuksia entisistä suhteista. Kaikki naiset ja miehet eivät petä🙂.

En osaa sanoa kuinka pääsisit eroon luottamuspulasta. Ehkä se puhuminen ja toiseen tutustuminen on paras keino.

Toivotan sinulle rohkeutta uuteen suhteeseen🙂👍

Käyttäjä jaski kirjoittanut 02.05.2005 klo 11:52

Hei, samoissa ongelmissa kieriskelen aika ajoin eli viikolla kun ei nähdä miesystävän kans.. mua lohdutti osin se lause et "älä yritä omistaa ketään, kenen tahdot pysyvän lähelläsi" et virheit me jokainen tehdään ja elämäntilanteet on joskus niin vaikeit itsekullakin ettei voi olla edes varma omalta puolelta kestääkö tää, missä oma tie kulkee .. tämän nykyisen rinnallako vai toisaalla.. aika näyttää, kun vaan jaksais olla kärsivällinen. Yritän muistaa itse ainakin, et jos meiät on tarkoitettu toisillemme, niin käy aikanaan ja yritän antaa itsestäni sen minkä kykenen varovaisesti kuitenkin kuunnellen omia tunteitani.. niin pelkään meneväni itse niin kokonaisvaltaisesti tähän suhteeseen, et pettymys olis taas siinä mittakaavas et suru on suuri jos jostain kumman syyst tää ei toimikaan. Eihän sitä voi tietää kaikkee toisest millään, kun vaan luottais omiin vaistoihin ja uskaltais nähdä kaikki mikä vois varoittaa, jos toises ois niitä epäluotettavuuksia..esim.mulla mies puhuu asioitten vierest ja salailee lapsiltaan monia asioita, mikä häiritsee mua suunnattomasti..tekeekö hän mulle samoin? Itse en edes lapselleni valehtele, en osaa sitä taitoa onnekseni..
Tsemppiä ja kuuntele itseäsi onko sulla hyvä olla siinä suhteessa, saatko liikaa aiheita epäilyyn, mä sain edellises suhtees..ymmärsin sen aika myöhään...parempi silti myöhään ku ei milloinkaan!🙂🌻

Käyttäjä fortis77 kirjoittanut 10.05.2005 klo 22:14

Hei! Minä olen sitä mieltä, että luottamusta ei pidä eikä tarvitse ansaita. Minusta on väärin, että toinen ihminen joutuu joidenkin menneisyydessä tapahtuneiden asioiden vuoksi vakuuttelemaan kumppanilleen luotettavuuttaan. Ihmiseen, josta välittää, ihmiseen johon rakastuu, pitää luottaa. Luottamus voidaan menettää mutta suhteen alkaessa sitä ei pidä lähteä todistelemaan tai sinun epäilemään. Ymmärrän kuitenkin sinua, viestiketjun aloittaja. Menneisyyden traumat kummittelevat, aivot muistavat kivun, pelko ja epätoivo menettämisestä kalvaa. Minua on petetty ja satutettu, joten ymmärrän sinua melkolailla. Mutta, mitä jos antaisit tälle tapaamallesi ihmiselle mahdollisuuden? Veikkaampa, että jatkuva epäily, mustasukkaisuus, luottamuksen puute, voi koitua muutoin hyvän suhteen turmioksi. Se, että et kykene luottamaan, on sinun ongelmasi, ei hänen, joten älä tee siitä hänelle ongelmaa. Anteeksi jos "töksäyttelen", mutta tämä on minun kantani, kokemusta löytyy.

Nauti nyt tunteesta, rakastumisesta, uskalla heittäytyä siihen ja anna virran viedä! 🙂🌻

Käyttäjä Silent rage kirjoittanut 13.06.2005 klo 08:36

Kyllä tässä luottamusta alkaa löytyä ihan kotitarpeisiin. Mentiin pamautettiin kihloihinkin, kun molemmista tuntui siltä, ja yritetään järjestää asioitamme niin, että päästään täyspäiväisesti saman katon alle...

Kiitoksia kaikille kannustamisesta!

BTW, olen ongelmistani kirjoitellut täällä aikaisemmin... Pääsin masennuksestani. Masennus lähti entisen avopuolison mukana, kun ensin toivuin erosta. Hassua, ettei sitä syytä ymmärtänyt ennenkuin syy pakkasi kamansa ja häipyi.
Nyt kun vielä saisi itsensä vähän raittiimmaksi, niin alkaisi ollakin varsin terveellä pohjalla tämä elämä.