En saa rauhaa mielessäni viikonlopun tapahtumien takia.

Vietin perjantai-iltana aikaa ystävieni kanssa alkoholia nauttien ja tavalliseen tapaan palasin kotiini tämän jälkeen. Asun soluhuoneessa ulkomaalaisen kämppikseni kanssa, joka ei vielä tuolloin ollut kotona vaan viettämässä eri paikassa iltaa samanmaalaisen kaverinsa, miespuolisen sellaisen.

Lähettelimme viestejä ja sovimme pitävämme huoneessani jatkot kunhan he palaavat baari-iltaa viettämästä. Jatkot sujuivat hyvin, meillä oli hauskaa, lauloimme karaokea ja joimme lisää. Jossain vaiheessa iltaa kämppikseni nukahti ja jäin kahden hänen kaverinsa kanssa jota en tuntenut aiemmin.

Kämppikseni ei ollut miettinyt etukäteen tämän kaverinsa nukkumispaikkaa, joten hän olisi nukkunut lattialla. Olen suhteellisen pienikokoinen ja minun kävi häntä sääliksi, joten sanoin että hän voi nukkua sänkyni toisessa reunassa. Painotin kuitenkin että olen onnellisessa parisuhteessa ja hän saa vain nukkua. Hän tuntui ymmärtävän tämän, tai ainakin niin luulin.. Olin humalassa, joten nukahdin hyvin nopeasti. Myöhemmin vielä puoliunessa tajusin jonkun hyväilevän minua, mutta unentokkurassa luulin hyväilijän olevan poikaystäväni. Vasta kun hän alkoi käymään liian kiihkeäksi liian nopeasti (repimään vaatteitani ja alusvaatteitani) ollakseen poikaystäväni, tajusin tilanteen. Yritin laittaa vastaan, mutta olin kuin halvaantunut, ehkä shokista ja järkytyksestä. Tuntui kuin kaikki tapahtuisi hidastetussa filmissä. Jotenkin hänen onnistui tunkeutua minuun, mutta sillä hetkellä löysin jostain voimia päästä hänen altaan pois. Järjetöntä kyllä, en osannut muuta kuin kiiruhtaa kämppikseni selän taakse piiloon ja toivoa ettei mies löytäisi minua.

Heti kun vain uskalsin poistua kaverini selän takaa, kaappasin kännykäni, juoksin ulos ja soitin poikaystävälleni jolle selitin tilanteen hysteerisenä ja paniikissa, en osannut tehdä mitään muuta. Poikaystäväni kehoitti minua voimakkaasti soittamaan lähellä asuvalle ystävälleni ja menemään hänen luokseen turvaan.

Poikaystäväni on tällä hetkellä toisessa maassa ja ainoa tuki jota hän voi tarjota on juuri puhelimen ja netin välityksellä. Hän haluaa olla tukenani eikä syyttänyt minua tapahtuneesta, vaikka itsehän olin miehen sänkyyni päästänyt. Tajuan nyt olleeni naiivi ja typerä ja syytän itseäni tapahtuneesta.

Miten pääsen syyllisyyden tunteestani irti? En koe itsemurhaa ratkaisuksi, haluan vain unohtaa kaiken tapahtuneen…