SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN MASIS
Hei onko ketään kenellä on synnytyksen jälkeinen masennus/uupumus?
Mulla on ja mulla alko ekaski ahistus,sitten fyysinen todella kova uupumus mikä on vieläkin ja kovana,sitten on tämä henkinen masennus pahentunut pikku hiljalleen tässä tämän uupumuksen vuoksi,on toivottomuuden tunteita,olemas olo on rankkaa,jokainen käden nosto jalan nostaminen on rankkaa.☹️
Kysymys kuuluu onko kettään kohtalotoveria jolla on ollut tällaista syn,jälkeises masennuksessa,eli kovaa fyysiseltä tuntuvaa uupumusta?
olen käynyt tosi monta kertaa lääkärissä,kaikki tutkimukset on ollut joka kerta ok,okein erinomaisen hyvät.
eli mitään fyysistä sairautta ei ole vaikka sitä pelkäsinkin aluksi.
Mulla on myös se toivottomuuden tunne tullu täs pikku hiljaa,ja valotkin ottaa esim kaupossa jotenkin inhottavasti silmiin ja se häly mikä kaupoissa vallitsee.
en jaksa hymyillä,en iloita tämän uupumuksen vuoksi,koska tämä sumu estää sen täysin.olen myös aika herkkä ollut.
tätä on ollut 7kk jo,mul on myös silmien kuivuus mikä kai johtuupi lääkkeestä,käyn terapiassa.no moi.☹️nIIN ja se vielä kun oon kuullu että masennukses oisi kuoleman toive ni en kyl toivo kuolemaa enkä harkitse itsarii,kaikki on vaan nii kamalan rankkaa mut en mieti ees itsaria enkä ole menettäny seksi haluja aika outoa koska olen lukenu et masentuneena ne menettäs??mul on toi uupumus ja toivottomuus.katkonainen uni.jne.
mulla on jonku sortin masennusta, mutta tuskin synnytyksen jälkeistä. Synnytys on puitu läpi monet kerrat, ja tuoreet kaksoset (2kk) ovatkin ainoa ilon lähde minulle, vaikka välillä hermot menee vähän heihinkin (kotona myös 1v4kk & 2v4kk lapset, joihin hermo KYLLÄ menee tämän tästä).
Olotila alkoi huonontua noin 1-1,5kk synnytyksestä. Alkuun olin itkuinen ja väsynyt, sitten alkoi tulla "olen huono äiti ja vaimo" -ajatuksia. Sitten en jaksanut tehdä juurikaan mitään, kotitöitäkään lainkaan. Seuraavaksi ruokahalu jäi, söin vain makeaa. Siitä ja vapaa-ajan puutteesta johtuen lihoin, ja oma kroppa alkoi ällöttää ja mieheni kosketus ja edes ajatus seksistä kuvottaa. Epilepsialääkkeet muistin ottaa melkein aina kun piti. Ilman dosettia en olisi muistanut niitä vähäisiäkään..
Huomenna onneksi lääkäriin, katsotaan mitä siellä tuumataan.
Melkein päivittäin nimittäin tulee tunne (jonka eilen jopa kiljuin ääneen..), että lähden just ovesta ulos! (ja otan korkeintaan nuorimmaisen mukaan).
Eräs ilta istuin kulmasohvamme nurkassa syöttäen toista kaksosista lasittunut katse silmissäni, eikä m-i-k-ä-ä-n saanut hymyäni kohoamaan. Tytöt olivat ihania, hyppivät pitkin taloa naureskellen ja olivat tosi söpöjä, niin en tuntenut yhtään mitään.. ☹️
Ja joskus vaan menen lattialle istumaan, itkemään ja tärisemään... 😭