puolisoni kuoli äkillisesti,yllättäen muutamia viikkoja sitten.
Olimme hyvin rakastuneita edelleen,elimme vain toisillemme ja lapsille.
samalla kuolin itsekin.vain tämä kipu todistaa,että olen elossa.suljen silmäni,ja rukoilen, että tämä olisi vain painajaista,josta herään kohta.
mutta en herää.yritän uudelleen,pinnistän että heräisin ja kaikki olisi taas hyvin.
pahinta on,kun oikeasti nukahtaa hetkeksi,ja herää. se hetki ennenkuin on täysin hereillä… ja todellisuus.
ennen painauduin häneen kiinni kun heräsin pahaan uneen.nyt en vaan herää tästä
painajaisesta,vaan se jatkuu..
rukoilen hänen tulevan kotiin,vaikka tiedän.
aikaa ei ole.eilisestä en muista.huomista ei ole.
Puheet jumalasta saavat minut raivostumaan.
jumalasta joka antoi tämän tapahtua.
haluan hänet takaisin. nyt. heti.
en tahdo oppia elämään ilman häntä.minä vain odotan.sattuu
Hei suru-silmä,
otan osaa suruusi. Toivon, että sinulla on mahdollisuus surra (saat apua arkeen?) nyt kun on sen aika, jotta jonain päivänä voit aloittaa toipumisen.
Puolison kuolema on niin suuri asia, että suosittelen sinun elämääsi tai sinua muutoinkaan tuntematta hakemaan ihan "elävää" tukea tämän kirjoittamisen lisäksi. Ota vastaan vaikka kädestä pitämistä... puheiden aika voi tulla myöhemmin.
-val