suhteen uudelleen rakentaminen vai ero
Olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä noin 19v, joista naimisissa noin 9v. Meillä on kolme ihanaa lasta, joista kumpikin pitää hyvää huolta ja viettää heidän kanssaan paljon yhteistä aikaa leikkien, pelaillen ja muuten vaan.
Viimeisen vuoden aikana meillä kummallakin on alkanut tuntumaan, että tämä suhde ei ole enää mikään parisuhde vain kumppanuus, josta kumpikaan ei oikein saa mitään. Ei yhteisiä hetkiä, halauksia, pussailua jne, erotiikka aika väkinäistä max pari kertaa kuussa.
Tilanne kärjistyi tuossa joululoman aikana, kun meillä oli jälleen sellainen mykkäkoulu päällä. Kysyin vaimoltani, että mistä nyt kenkä puristaa ja voitaisiinko tämä mykkäkoulu lopettaa. Tähän vaimoni tuumasi, ettei oikein tiedä mitä tämän suhteen kanssa tulisi tehdä, että hän ei ole onnellinen nyky tilanteeseen.
Keskustelimme asiasta muutamia kertoja ja päätimme, että lähdemme kokeilemaan suhteen uudelleen rakentamista. Varasimme avioliittoneuvojalta myös ajan, koska kumpikin halusi puhua ja kuulla ulkopuolisen näkemykset suhteeseemme. Keskustelu neuvojalla oli hyvä. Kumpikin sanoi omia näkemyksia, itkettiin, kuunneltiin toisia ja neuvottelijan mielipiteitä. Mitään konkreettista neuvoa tuolta ei saanut, mutta päätimme, että varaamme uuden ajan, jotta nämä suhteemme solmut saataisiin selvitettyä.
Muutama viikko meni mielestäni kotona mukavasti. Kotona oli mukava olla, ei tarvinut vältellä toisia, puhuttiin kaikenlaisia arkisia asioita jne. Olin siinä uskossa, että vaimollani olisi samanlainen tunne, mutta yhtäkkiä hän viime lauantaina tuumasi, ettei ole onnellinen ja että mikään ei ole muuttunut. Selvitin hänelle omia tunteita, että homma on muuttunut parempaan päin ja ettei tällaisia solmuja varmasti saa 2 viikossa selvitettyä. Mielestäni on jo suuri edistys, että voi olla kotona hyvällä tuulella pitkästä aikaa, eikä tarvitse koko ajan miettiä, mikä nyt on mennyt pieleen.
Kävimme kävelyllä seuraavana päivänä ja koitin saada selvyyttä, miten tätä asiaa nyt viedään eteenpäin. Vaimoni ei enää osannut sanoa edes sitä haluaako hän koittaa tätä suhdetta enää rakentaa uudellleen. Samalla hän tuumasi, ettei olisi pitänyt koko hommaa ottaa puheeksi joulun alla, koska hän tuntee nyt syyllisyyttä tilanteeseen. Ei hän ole tähän yksin syyllinen, meitä on kaksi, jotka vaikuttavat elämänlaatuun. Koitin tuota sille sanoa, mutta jotenkin se ei mennyt perille. En syytä vaimoani mistään, tiedän, että en ole todellakaan mikään unelmien aviomies ollut, mutta en myöskään ole koskaan pettänyt vaimoani, enkä ole väkivaltainen, eikä alkoholiongelmia tms ole. Koitin selittää vaimolleni, että 19v yhdessä oloa ja 3 lasta vaativat enemmän ponnisteluja varsinkin, kun puheista päätellen mitään kolmatta pyörää ei kummallakaan ole kuvioissa. Tämä homma jäi sitten auki, vaimoni ei osannut sanoa mitä ja miten haluaa edetä.
Tässä muutaman päivän jälkeen olen alkanut miettimään jo itsekin, että onko tätä järkeä koittaa korjailla. Vaikka vaimoni sanoisikin, että yritettään niin tarkoittaako se sitä vai sanooko hän sen vaan, että ei tuntisi syyllisyyttä jne. Tiedän, että varmaan painostan häntä liikaa päätöksien tekemiseen, mutta oma pääni ei kestä kotona olemista, jos en tiedä, mitä tuleva tuo tullessaan. Tämä on varmasti itsekästä ja koitan siitä päästä eroon. Jotenkin vaan tuntuu, että jos suuntaa ei tiedetä niin tämä tilanne kärjistyy vielä hankalammaksi.
Vaikeaksi tämän tekee vielä nuo lapsemme. Kumpikin rakastaa heitä ja he meitä, mutta onko oikein pitää suhdetta yllä lasten takia? Itse olisin valmis yrittämään, mutta myönnettävä on, että en voi muuttua hetkessä joksikin muuksi rakastettavaksi ja ihastuttavaksi henkilöksi, jota luulen, että vaimoni odottaa.
Onko teillä muilla ollut vastaavia tilanteita, miten te olette edenneet? Kommentoikaa vapaasti tuota tekstiä, eikä tarvitse kaunistella.
Olen sitä mieltä että kyllä teidän kannattaa vielä yrittää, lastenKIN vuoksi mutta myös teidän molempien vuoksi. Menkää uudestaan sinne neuvojalle, puhuminen varmaan auttaa. Ei minun mielestäni kannata noin helpolla luovuttaa...Teidän pitäisi keksiä joku yhteinen uusi juttu tai harrastus, päästä välillä kahdestaan johonkin ja "tutustua" toisiinne uudestaan. Ja miettiä mitä te molemmat haluaisitte. Elämä muuttuu niin helposti tylsäksi arjen keskellä, mutta jospa te vielä löytäisitte uudelleen sen mihin molemmat aikoinaan rakastuitte? Kerran joku sanoi minulle, että kannattaa aina välillä yrittää saada mieleensä se tunne joka oli kun rakastui toiseen, joku tilanne tms ja niinkauan kuin sen tunteen vielä pystyy "palauttamaan" mieleensä, on toivoa!
Me olemme samassa tilanteessa, tosin miehelläni on ollut toinen jonkin aikaa. Olemme olleet melkein 18v yhdessä ja naimissa 13v ja meillä on 3 lasta. Itse haluaisin yrittää vielä, mutta mies on sitä mieltä että erotaan. Mitään ulkopuolista apua hän ei halua, itse ajattelin käväistä selvittämässä päätäni. Mies ei puhu mitään ajatuksistaan ei suunnitelmistaan, eikä tulevasta. Olen hoitanut kodin, lapset ja käyn töissä, mies ei juurikaan tee kotitöitä ja on muutenkin paljon poissa. Kai tässä jotenkin pärjää, kun ajattelee et lapset pitää kuitenkin huolehtia.
virve3 kirjoitti 22.1.2013 15:28
Me olemme samassa tilanteessa, tosin miehelläni on ollut toinen jonkin aikaa. Olemme olleet melkein 18v yhdessä ja naimissa 13v ja meillä on 3 lasta. Itse haluaisin yrittää vielä, mutta mies on sitä mieltä että erotaan. Mitään ulkopuolista apua hän ei halua, itse ajattelin käväistä selvittämässä päätäni. Mies ei puhu mitään ajatuksistaan ei suunnitelmistaan, eikä tulevasta. Olen hoitanut kodin, lapset ja käyn töissä, mies ei juurikaan tee kotitöitä ja on muutenkin paljon poissa. Kai tässä jotenkin pärjää, kun ajattelee et lapset pitää kuitenkin huolehtia.
Ei ole helppo tilanne teilläkään varsinkin, jos miehelläsi on jo toinen suhde menossa. Meillä ei onneksi mitään kolmattapyörää ole ja kumpikin on edelleen aktiivisena kotona, lapsien hoitaminen, ruoan laitto, pyykkäys,.....
Keskustelimme eilen lisää asioista, joita haluaisimme ja koitin jotain konkreettistakin tuoda esille. En oikein itsekkään enää tiedä mitä haluan, mutta yrittämistä jatketaan ja seuraava aika neuvojalle on varattuna.
Ei tuolla neuvonnassa mitään elämänohjeita suoranaisesti tule, mutta kun on ulkopuolinen mukana niin se saa keskustelua hyvin aikaiseksi. Toivottavasti saisit kumppanisi mukaan, mutta jos et niin käy ihmeessä yksin selvittämässä päätäsi.
Myös hyvät ystävät ovat näissä tilanteissa iso apua, uskalla puhua myös niille. Minulla on onneksi sellainen kaveri, joka kuuntelee ja auttaa kaikin tavoin. Olin itseasissa hänen tukensa muutamia vuosia sitten samassa tilanteessa. Siinä kyllä lopputulos oli ero, mutta olipahan kaverilla ihminen, jolle pystyi puhumaan ja tunteitaan purkaa.
Koita jaksaa vaikka hankalaa onkin.
jouvee kirjoitti 23.1.2013 13:5
virve3 kirjoitti 22.1.2013 15:28
Me olemme samassa tilanteessa, tosin miehelläni on ollut toinen jonkin aikaa. Olemme olleet melkein 18v yhdessä ja naimissa 13v ja meillä on 3 lasta. Itse haluaisin yrittää vielä, mutta mies on sitä mieltä että erotaan. Mitään ulkopuolista apua hän ei halua, itse ajattelin käväistä selvittämässä päätäni. Mies ei puhu mitään ajatuksistaan ei suunnitelmistaan, eikä tulevasta. Olen hoitanut kodin, lapset ja käyn töissä, mies ei juurikaan tee kotitöitä ja on muutenkin paljon poissa. Kai tässä jotenkin pärjää, kun ajattelee et lapset pitää kuitenkin huolehtia.
Ei ole helppo tilanne teilläkään varsinkin, jos miehelläsi on jo toinen suhde menossa. Meillä ei onneksi mitään kolmattapyörää ole ja kumpikin on edelleen aktiivisena kotona, lapsien hoitaminen, ruoan laitto, pyykkäys,.....
Keskustelimme eilen lisää asioista, joita haluaisimme ja koitin jotain konkreettistakin tuoda esille. En oikein itsekkään enää tiedä mitä haluan, mutta yrittämistä jatketaan ja seuraava aika neuvojalle on varattuna.
Ei tuolla neuvonnassa mitään elämänohjeita suoranaisesti tule, mutta kun on ulkopuolinen mukana niin se saa keskustelua hyvin aikaiseksi. Toivottavasti saisit kumppanisi mukaan, mutta jos et niin käy ihmeessä yksin selvittämässä päätäsi.
Myös hyvät ystävät ovat näissä tilanteissa iso apua, uskalla puhua myös niille. Minulla on onneksi sellainen kaveri, joka kuuntelee ja auttaa kaikin tavoin. Olin itseasissa hänen tukensa muutamia vuosia sitten samassa tilanteessa. Siinä kyllä lopputulos oli ero, mutta olipahan kaverilla ihminen, jolle pystyi puhumaan ja tunteitaan purkaa.
Koita jaksaa vaikka hankalaa onkin.
Kiitos tuesta. En odotellutkaan että siellä mitään ohjeita tulisi, kävin jo ensimmäisen pettämiskerran jälkeen myös selvittämässä päätäni. Ystävät tietävät asiasta ja ovat olleet ihmeissään asiasta, koska eivät olisi uskoneet että mies tuommoista menee tekemään. He ovat olleet melkein pelastus asioita miettiessäni ja ovat valmiita auttamaan tiukan paikan tullen. Tänään näin miestä aamulla ennen kuin hän lähti töihin ja minä nukkumaan, olin yön töissä kun en saa oikein nukkuttua vieläkään. Eipä siinä paljoo juteltu asioista, mutta tänään olisi otettava kissa pöydälle.
Täälläkin sama tilanne, kihloissa oltu 7 vuotta. 1 lapsi. Suhteessa ei hellyyttä, haleja yms. Mies istuu vapaa aikana tietokoneella tai on harrastuksissaan. Ei osallistu kotitöihin, eikä leiki lapsen kanssa. Olen tottunut hoitamaan koko talouden yksin, siivoamisesta ruoanlaittoon ja lapsen kans touhuamisen. Seksiä en ole nähnytkään pitkiiin aikoihin.
Itse myös miettinyt yrittääkö alkaa rakentamaan suhdetta alusta vai olisiko eroparempi vaihtoehto. Meidän perheen isä vielä kiroilee ja suuttuu lapsen nähden melkein joka päivä. Jotenkin tuntuu että menetän toivoni... ☹️
ja niin siinä kävi, että viime yön keskustelun jälkeen tulimme tulokseen, että eroamme. Voi v?%&u tämä on hullua, pää sutii tyhjää, eikä mitään ajatusta saa selvitettyä päässä.
Koitin vielä puhua yrittämisestä yms asioista, mutta vaimoni ei tiedä tunteitaan eikä usko/luota että tästä mitään tule. Hän ei itse sanonut suoraan, että haluaa erota, mutta kuunnellessani häntä huomasin, että hän on jo menossa muualla.
Ehkä näin on parasta, ei ketään saa kahlita suhteeseen vaikka haluaisikin. Haluan, että vaimoni on onnellinen, mutta tässä kokoonpanossa se ei vaan tunnu onnistuvan.
Pää on niin hiton tyhjä ja pelottaa kaikki tuleva. Miten tämä kerrotaan lapsille, miten lapset reagoi jne jne jne.
Varmaan jotain apua pitää hakea itselle jostain ja koittaa saaada oma pää nyt toimimaan.
Hei.Suosittelen hakemaan apua ja menemään,vaikka keskustelemaan johonkin.Kumppanini ei suostunut lähtemään keskustelemaan eikä pariterapiaan.Itse olisin ollut valmis kokeilemaan,vaikka mitä.🙄 sitten,kun tuli ero niin menin eroryhmään ja sain sieltä apua itselleni.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja,että saisit asiat kuntoon🙂👍
Hei, täällä painitaan pettymyksen,paniikin, vihan ja surun tunteiden vuoristoradassa.
Kahdeksan vuotta yhdessä oloa, naimisissa, pari vuotias lapsi, uusi asuntolaina, saimme kaiken mistä pitkään haaveilimme.
Puolen vuoden sisällä on tapahtunut nii paljon muutto, uusi työ ja miehen työihastus. Annoin anteeksi kun se jäi vain ihastukseksi, mutta nyt kaikki on romahtanut.
Yritimme korjata suhdetta, puhuimme ja keskittyä itseemme sekä toisiimme, mutta hän ei enää tuntenutkaan mitään, rakkaus loppui 😭
Pari päivää nyt asuttu erillään ja en tiedä mitä tehdä, mitäs jos jäämme lapsen kanssa kodittomiksi kun asuntomme saadaan myytyä, ei ole varaa yksityiseen vuokra-asuntoon. Mistä eron tullessa pitää aloittaa, varmaan erohakemuksesta....
Hei.Ensin kannattaa kokeilla keskustelua toisen kanssa ja miettiä asioita.Olisi hyvä puhua jonkun ulkopuolisenkin kanssa.Voimia🙂👍
Olemme käyneet pariterapiassa, ei auttanut. No avioeropaperit tuotiin kotiin jo, taisi ihastus jatkuakin kun on niin kiire 😭
Jouvee,
Vaimollasi saattaa olla tunnesuhde toisen miehen kanssa.
Tunnesuhteiden syntyminen on nykyään liiankin helppoa somen
ja kännyköiden avulla.
Hän haluaa lähteä voidakseen jatkaa ja kehittää tätä suhdetta.
Sinun kannattaa ainakin ottaa tämä vaihtoehto huomioon.
Mikäli näin olisi, olisivat mahdollisuutesi paremmat saada liitto kuntoon
tappamalla suhde. Kehottaisin sinua varovaiseen nuuskimiseen suhteen varalta.
Eri asia tietysti on, haluaisitko jatkaa liittoa suhteen paljastuttua.
🙄