Hei.

Minulla ja miehelläni on ikäeroa +5v. Meillä on oma talo, velkaa, ja laskujen kanssa karseat ongelmat, yksinkertaisesti kun tulot ovat pienemmät kun menot.

Mieheni alkoi masentua, kun luottotiedot menivät.. mieheni on ärtyisä, kiukkuinen ja keljuilee minulle pitkin päivää, itse tietysti reagoin tähän masentumalla ja itkemällä..
Olen yrittänyt antaa kaikkeni, että taloutemme ja suhteemme pysyisi kasassa, mutta se ei vain riitä.

Töitä ei tällähetkellä ole hänelle tarjolla, mitään omaisuutta ei ole mistä luopua ja tällähetkellä talossamme ei ole vettä maksamattomien, suurien tasauslaskujen takia. Taloudelliset vaikeudet ajavat meidät siihen, että ei enää jaksaisi päivääkään.. ”kotona” olo ahdistaa ja yöunia ei tule. Olemme yrittäneet saada kaikenlaisia sopimuksia vesiyhtiönkin kanssa, mutta emme ole onnistuneet saamaan sopuratkaisua laskujen maksun suhteen.. Laskut yht. yli 1000e ennenkuin saadaan taas vettä..

Kaiken tämän lisäksi, sain tietää olevani raskaana mikä tuo lisästressiä. Laskettu aika on jo ensi helmikuun lopulla ja siihen on aivan kamalan lyhyt aika.. taloamme on remontoitava että tänne lapsi voisi tulla ja hankintoja olisi aivan kamalasti, kun viellä olisi sitä rahan tuloakin? Emme olisi tässä tilanteessa, jos sähköyhtiö olisi suostunut tekemään sopimuksen yli 2000 euron sähkön tasauslaskusta.. koko lasku tuntuu olevan silkkaa potaskaa sillä sähkönkulutus ei ole ollut meillä mikään suuri.. tässä taas tulee esille se elämisen kalleus vaikka olemme niukasti eläneet koko vuoden.

Mieheni suku on aivan ihana ja auttanut joka tilanteessa, pelkään kuitenkin että mitä tapahtuu sitten, kun he saavat tietää raskaudestani? se alkaa jo näkyä päältäpäin. Mieheni äiti ei hyväksy lapsia jotka syntyvät tälläisessä elämäntilanteessa. Mieheni veljelle kävi samoin ja he erkaantuivat äitinsä kanssa kauas toisistaan eivätkä ole olleet yhteyksissä. Käymme mieheni äidillä melkein päivittäin pesettämässä pyykit ja syömässä, hänen äitinsä ymmärtää taloudellisen tilanteemme vaikeuden ja haluaa auttaa kaikin mahdollisin tavoin.

Lapsi ei ollut suunniteltu juttu, minulla oli suuret suunnitelmat tulevaisuuden ja koulutuksen suhteen ja lapsi ei siihen soppaan millään tuntunut sopivan.. en kuitenkaan halunnut enää keskeyttää sillä viikkoja oli jo 10+2 ja sydänäänet kuuluivat.. olisin ollut pitkään masentunut, jos olisin ”tappanut lapseni”. Mies on innoissaan myös raskaudesta mutta ympäröivä maailma ahdistaa.

Mieheni on keskituloinen mutta töitä ei ole tarjolla, itse en koe voivani mennä työelämään sillä henkinen jaksaminen on heikko.

Tämä taloustilanne syö suhdettamme toden teolla.. Sosiaalitoimistosta ei saa apua ja raskaudestani en heille kerro, sillä juoksevat kotikäynneillä heti kun lapsi syntyy.. tälläisiä sossuntanttoja meidän kunnassamme..

Tämä oli tälläinen avautuminen, johon hain paljon rohkeutta itsestäni ennenkuin uskalsin sen julkaista. Vinkit ovat tervetulleita, sillä tuntuu että nyt tehdään mitä vain että päästään tästä tilanteesta eroon.