Suhteen äkkikuolema?
Olen seurustellut kolme kuukautta upseerin kanssa. Meillä on ollut todella mukavaa, ollaan jaettu arkea ja molemmat on ääneen ihmetellyt, miten hyvältä kaikki tuntuu.
Mies on eronnut muutama kuukausi sitten suhteesta, jossa oli väkivaltaa ja muuta ikävää. Sama minulla. Hän ei ole suhteesta tai traumoistaan tahtonut juuri jutella.
Muutama päivä sitten, mieheni ollessa sotaharjoituksessa, tuli tekstiviesti: en pysty tähän, luulin et pystyisin mut en pysty. ahdistaa tuleva yhteenmuutto (joka tapahtuisi 5 kk päästä, jota ei ole vielä alettu edes suunnitteleen) ja en halua lapsia.
LAPSIA ?!?! En kai määkään tiedä haluanko lapsia. Oon järkyttynyt, tuo tuli aivan tyhjästä. Onko sillä paniikki vai mitä tää tarkoittaa?
Laitoin sitten sähköpostin, että saa rauhassa ja omaan tahtiin miettiä, kerroin omat tunteeni ja sen että itse en tahtoisi tätä lopettaa, saati ole suunnittelemassa lapsia. Sanaakaan en ole kuullut siitä.
Ensimmäiset päivät menivät sumussa. Nyt alan olla jotenkin turra, tilanne on jo niin pitkällä. En käsitä mitä tapahtui sille ihmiselle, johon aloin jo rakastua.
Olen vihainen ja pettynyt. Ajatuksia?
Teidän kummankin pitäs ehkä prosessoida entisiä suhteitanne ja palautua niistä. Uusi suhde melkein heti epäonnistuneen ja traumaattisen suhteen jälkeen saattaa olla vain pakoa jostain. Voithan sä yrittää tavata häntä, käydä vaikka sotaharjoituksissa (?) tai yrittää löytää hänet muuten sitkeästi. Koittaa kuunnella ja ymmärtää häntä. Yrittää viestittää hänelle jotenkin, että hän voisi huomata, että olet hyvin erilainen kuin entisensa ja että jaksat vähän sietää ja kestääkin.
Muuten ei kai voi mennä vastaan toisen päätöstä ja tahtoa. Ei siis ehkä voi muuta ku odottaa tai unohtaa, rukoilla tai riehua.