Oletko miettinyt syitä, miksi se perhe-elämä ahdistaa? Onko tarkempia syitä, mitkä asiat siinä ahdistaa? Ja oletko puhunut naisen kanssa näistä asioista, jotka aiheuttavat sinulle ikäviä tuntemuksia?

Ehkä ahdistaa eniten kun lapset kuitenkin sitoo niin paljon niin ei voi kaikkea mahdollista tehdä ja mennä

Kaipaan ehkä liikaakin omaa aikaa

Oletko siis jutellut naisesi kanssa asiasta? Voisittekohan yhdessä keksiä helpotuksia tilanteeseen, jos pystyisitte järjestämään enemmän menoja ilman lapsia? Tai kuinka paljon haluaisit mennä, mikä olisi riittävä määrä?

Tuliko sinulle yllätyksenä, kuinka paljon lapset sitovat, vai huomasitko vaan pidemmän ajan kuluttua, ettei ehkä sovikaan sinulle?

Ollaan juteltu, mutta ei hän tahdo ymmärtää minun tuntemuksiani.

Ei tullut yllätyksenä, mutta ehkä nyt tullut kaipuu omaan entiseen elämään jolloin sai mennä ja tehdä eikä tarvinnut keltään kysellä mitään, sai vaan ajatella omaa napaa.

Kuitenkin kerran täällä vaan eletään, ja haluisin vielä kokea kaikenlaista, esim matkustella

Tosi harmillista, että ei tahdo ymmärtää. Kyllähän suhteessa pitäisi molempia kuunnella ja haluta, että kumpikin voi voida siinä hyvin. Hän ei siis ole halukas tekemään mitään parannuksia asiaan?

Ajatteletko samoin yleisesti lapsista, ettet ehkä omiakaan haluaisi, vai onko kyse nyt vain siitä, kun he eivät ole omia lapsia? Vai että ajankohta nyt vain on huono?

Olen jo 38v ja päättänyt etten omia halua.

Mutta ennen kuin aloin tähän suhteeseen nii ajattelin että bonusisyys voisi olla ok, mutta nyt se on jotenkin alkanut ahdistamaan, että ehkö se ei olekkaa mun juttu. Siskon lapsista tykkään kyllä 🙂

Ahaa okei. No ei kai tuossa muuta, kun että yrität vielä puhua kumppanisi kanssa, että mitä fiiliksiä sulla on, ja että voisko asialle koittaa tehdä jotakin. Jos kumppani susta välittää, niin luulisi hänen haluavan yrittää koittaa yhdessä ratkaista tilannetta, että sun ahdistus poistuis tai ainaki lievenis.

Tarkennuksena, että haluaisitko siis enemmän aikaa ihan yksin vai parisuhdeaikaa? Ja biologinen isä ei siis ole kuvioissa mukana?

Heillä on viikko viikko systeemi

Joo omaa aikaa kaipaan

Ja juurikin sellaista että voi vaan miettiä omaa napaa tai olla miettimättä

Ai siis että ei ole koko ajan edes lapset siellä? Se aika ei riitä, kun lapset isällään?

En kyllä muuta keksi, kun että ensin koittaa vaan jutella kumppanin kanssa, koittaa selittää tilannetta niin, että ymmärtäisi. Jos ei yhdessä asumisesta saada tehtyä sinulle tyydyttävää, niin ehkä se muutto voisi sitten olla ainoa ratkaisu