Olen entinen narkomaani. Käytin noin 8 vuotta epäsäännöllisesti erilaisia päihdyttäviä aineita mutta lopetin kun kuulin olevani raskaana. Lapsi olikin toivottu ja ainut asia joka saa elämäni pysymään raiteillaan. Sairastan ADHD:tä mutten ole enää syönyt siihen kuuluvia lääkkeitä sillä en koe niitä enää niin tarpeelliseksi enkä halua riskeerata raittiuttani jos aloittaisin niiden syönnin. Täytän pian 28 vuotta ja lapseni onvuoden ikäinen. Olen kihloissa miehen kanssa joka myös on ollut/ on edelleen riippuvainen- tällä hetkellä yksin alkoholiin mutta kulutus on valtava vaikka hän töissä käykin.

Tilanne on muuttunut vuoden sisällä ihanasta aivan kamalaksi.
Suurin syy siihen on mieheni juominen ja taannoin tapahtunut riita minun ja hänen 66vuotiaan äitinsä välillä.
Riita johtui siitä etten enää kestänyt kuunnella anopin syyttelyjä siitä, että minä olen aiheuttanut yksin kaiken tämän kurjuuden ja ainaisen riitelyn mieheni kanssa.
Olen yli kolme vuotta yrittänyt olla anopille mieliksi kaikin mahdollisin tavoin, tuloksetta.
Hän ei vain siedä minua ja kun nyt viimein kaikkien iden vuosien jälkeen kerroin miltä minusta tuntuu hänen arvostelunsa, syyttelynsä ja vertailunsa mieheni exää minuun, hän haukkui minut hulluksi, uhkaili ”vaikutusvaltaisilla” ihmisillä joiden avulla lapsi viedään minulta pois jne.. kaiken tämän hän myös ilmoitti omalle kasvattiäidilleni joka kyllä tarpeen vaatiessa tulee minua puolustamaan tulevaisuudessa.

Nyt mieheni vaatii minua pyytämään äidiltään anteeksi ja sopimaan asian mutten koe sen olevan minun tehtäväni sillä minuahan tässä on loukattu ihmisenä,äitinä ja yksilönä yleensääkin. En edes sanonut mitään pahaa hänen äidilleen.vain sen miltä minusta tuntuu.

Mies siis juo ja aina juodessaan uhkaa viedä lapseni pois.
Mies, jolla on ennestään kolme lasta keistä hän ei pidä edes huolta.
Ei hän tapaa lapsiaan ja yhdestä lapsestaan hän joutui oikeuteen koska ei maksanut elatusmaksujakaan.
Kaikki nämä lapset ovat eri äideille.

Olen ammatiltani lähihoitaja.
Minä teen siis työtä jossa olen tekemisissä jos minkälaisten lääkkeiden ja lääketarvikkeiden kanssa.
Eräänä lähipäivänä otin erilliset työvaatteeni kotiin ja tarkoitukseni oli ne pestä koska työpaikassani työntekijä huoleehtii omista työvaatteistaan.
Kun sitten,taas kerran, olin tyhjentänyt työtakkini taskuista sinne jääneet paperit, verensokerineulat yms sinne unohtuneet tavarat roskiin, oli mieheni kiinnittänyt huomionsa kipulääkelaastarin kuoreen jonka olin heittänyt meidän roskapönttöön.
Ja kun taas kerran tuli riitaa, hänpä heitti ”ässät tiskiin”; varastan työpaikaltani lääkkeitä. Ja mikäli minä halua menettää työpaikkani, kannattaisi minun kiltisti vaan olla nyt turpa kiinni erosta.

Sen lisäksi hän myös menisi poliisilaitokselle ja tekisi minusta rikosilmoituksen kolmen vuoden takaisen pahoinpitelyjutun takia jonka minä itse aikanaan myönsin mutta mies kielsi viimeiseen asti poliiseille selkaisen tapahtuneen. Minä nimittäin silloin löin miestä pankkipossulla päähän ja miehelle tuli verta vuotava haava päähän. Tämän hän siis aikoo ilmoittas poliiseille, viimeksi äsken siitä taas mainitsi.

En ole varastanut lääkkeitä mistään, en käytä alkoholia, huumeita tms.
Minä olen se joka on hoitanut yhteisen lapsemme perustarpeet koska mies ei joko työssäkäynniltään tai humala/krapulatilaltaan siihen kykene.
Olen se joka tekee perheen kaikki askareet ja tuo ruuan pöytään vaikka omat rahani ovat tällä hetkellä täysin kortilla…

Ja mies vannoo että hän vie minulta kaiken.
Hänellä kuulemma on todistajia ja todisteita minua vastaan niin paljon että menetän kaiken.
Hän vetoaa mielenterveyteeni sillä olenhan tarvinnut aikanaan psykiatrista apua nuoruusikäni vaikeuksissa ennen ja jälkeen adhd-diagnoosin.

Mitä minä teen???
Pelkään menettäväni kaiken, ja se kaikki on lapseni.
Enhän ole ollut ennen poikaani todellakaan mikään mallikansalainen.
Uskooko minua kukaan? Ja mistä saan apua?

Olen niin pahasti loukussa etten tiedä enää ratkaisua poispääsyyn.