Hei!kirjotan taas mut eri jutusta,kärsin sosiaalisesta fobiasta kohta jo kahdeksatta vuotta,haluisin tehdä kaikenlaista mutta en uskalla sillä tää on niin paha,mul on kahvikuppineuroosi,en voi mennä kahviloihin enkä hoitaa omia asioitani ite.Kaupan kassalla on hankala olo enkä uskalla maksaa itse ostoksiani sillä mulle iskee jännittäminen ihan kuin kaikki töllöttäisi mua ja katsois mua arvostelevasti.Kuna kävelen esim kaupungilla mitä en ikinä tee yksin kuitenkin must tuntuu ihan kuin kaikki tuijottas just mua,oon ihan vaikeena ja raajani on jäykät ja pää tärisee.

kaikki sukujuhlat synttärit ja kaikki on jäänyt tämän vuoski,en uskalla mennä elokuviin en yksin edes kauppaan.kuljen lippis melkein silmillä haluan olla huomaamaton mut kuitenkin tahtoisin olla esillä,mut en uskalla.suurinpiirtein oksentasin jos joutusin puhua yleisön edessä pyörtyisin ja oksentasin.

lapsena olin rohkea mut kuitenkin vieraille aika ujo,en kärsiny sillon sosfobiasta tämä alko kun olin 13v.esiinnyin ja olin ilonen ja reipas tyttö.mutta murrosiässä alkoi ahdistukset ja tämä fobia mikä on rajottanut elämääni todella todella paljon,olen kokeillut lukuisia lääkkeitä tähän mielialalääkkeitä on kokeiltu monia monia,käyn terapias eli hoitosuhde on nyt ok.
mut kuitenkaan en oikein usko et puhuminen pelkästää vois mut parantaa..😞vaik sitä mä toivon kovasti että parantuisin tästä.
täl hetkel en edes jaksa taistella tätä vastaan koska mul on uupumus.totaallinen uupumustila.
mul ei ole kavereita,olis ihana kun olis yksi ystävä edes.tunnen itteni yksinäiseksi ja epätoivoseksi.kiitos kun sain purkaa mieltäni taas.☺️❤️