Miksihän hakeudun sitoutumispelkoisen kanssa ihmissuhteeseen? Vai olenko se minä, joka ei halua sitoutua ja siksi löydän ihmisiä, jotka haluavat elää sinkkuna ja mennä kukasta kukkaan. Aika ja menneet tapahtumat ovat rauhoittaneet omaa menemistä ja tällä hetkellä järki päässä näin lähempänä 5kymmentä, kuin 4kymmentä. Uusia tuttavuuksia mukava tavata, mutta ystävinä haluan heidän pysyvän. Mistä löytää se ihminen, jonka kanssa helppo olla, yhteinen kemia joka tulee luonnostaan…. Luulin tavanneeni juuri tuon ihmisen, mutta hän pelkää sitoutua, mutta haluaisi silti pitää minut elämässään… Mutta entä jos se ei riitä minulle… Vai riittääkö?