Viime keväänä alkoi elämä mennä ihan alamäkeen kun minulla todettiin masennusta. Kävin lääkärissä joka määräsi vain psykologin juttusille, jonne en koskaan mennyt koska pelkäsin tilannetta ihan liikaa. Pari kertaa varasin itsekin ajan ja aina yritin mutta en vain pystynyt mennä sinne. Niinpä olen siis tähänkin päivään asti pinnistellyt omien voimieni mukaan. Mitään lääkkeitä en edes haluaisi…

Poikaystävänikin sai ”kärsiä” tästä tilastani jo silloin, tosin sain kerrottua hänelle edes osan asioistani jotka sen pahan olon aiheuttavat. Olen tänne toiselta paikkakunnalta muuttanut eikä minulla ole edes ystäviä. Ainoastaan ihmiset työpaikalla ovat niitä joita päivittäin kohtaan. Poikaystävääni näen myös harvoin koska hänellä on opiskelunsa emmekä asu yhdessä.
Hän tietää että olen yksinäinen, olen jopa netin kautta yrittänyt löytää uusia tuttavuuksia mutta ne ovat kaikki menneet pahasti mönkään.

Kesällä oli kausi jolloin kaikki oli suhteellisen hyvin, mutta nyt kaikki se viime keväänä alkanut alkaa taas nostaa päätään esiin. Välillä en tiedä itsekään mistä tämä paha olo tulee. Saatan vain istua sängyllä itkemässä, enkä edes tiedä miksi ☹️
Lisäksi olen alkanut ottaa taas alkoholia vähintäänkin viikonloppuisin, normaalia enemmän, aina ajattelen että se tekee hyvän olon, että surut voi hukuttaa viinaan mutta entistä pahempi olohan siitä tulee.

En ole nyt halunnut tarkoituksella edes rasittaa poikaystäväni päätä koko tällä asialla, hänellä on muutenkin kiireinen tilanne opiskelujen kanssa. Eilen kuitenkin juttelimme koneella ja saatuaan loppujen lopuksi selville että istun taas viinalasi kourassa yksin kotonani, hän sanoi minun vaan rypevän itsesäälissä.
Siitä tuli niin uskomattoman paha olo, en olisi ikinä odottanut hänen sanovan mitään tuollaista. Hän kuitenkin tietää tilanteeni, eikä tässä minusta ole kokonaisuudessaan kyse mistään itsesäälistä. Tottakai minulla on paha olla MYÖS sen takia että olen yksinäinen ja ilman yhtäkään kaveria. Poikaystäväni on ainoa ystäväni.

Miksi hän ei vaan voi ymmärtää että ei tämä yksin johdu siitä että olen ehkä yksinäinen, on tässä paljon muutakin. En minä sentään sen takia ajattele välillä jopa itsetuhoisesti että ei nyt satu olemaan kavereita.

En nyt tiedä mitä tällä viestilläni edes hain takaa, tuntui että on vaan pakko kirjoittaa ja purkaa tätä pahaa oloa jonnekin… 😞