rouva-chevy kirjoitti 12.3.2012 22:3

Meillä tuli taas erimielisyyttä voimakastahtoisen 8vuotiaan tyttäreni kanssa. Jossain vaiheessa huutoa tyttö totesi, että voisi tappaa itsensä! 😐
Nyt olen ihan järkyttynyt... Mistä se tuollaista on saanut päähänsä? Mitä minun pitää sanoa tai tehdä?!? Tytön isä on ollut pitkään sairaslomalla kärsittyään erittäin vaikeasta masennuksesta.😞
Viimeinen vuosi (tai kohta kaksi) ovat olleet perheellemme rankkoja juuri puolisoni sairastelusta johtuen. Rahat on vähissä, pinna on kireällä enkä minä ole pystynyt antamaan lapsille niin paljoa huomiota kuin he olisivat tarvinneet/halunneet.
Mistä voin hakea apua lapselleni?! 😯🗯️

Tätä kauhun tilannetta voisi tasapainottaa huomio, että hyvä kun tyttäresi on osannut - saanut - päästää ulos sisällä kiertävästä olosta sen pahimman, miten järkyttävä se onkaan kuulla.
Kerroit kohta kahden vuoden ajan perheessä olleesta kriisimäisestä tilanteesta isän vaikean masennuksen vuoksi.
Aivan ensiksi teit oikein lähtiessäsi ensin hakemaan apua itsellesi, esim. tätä kautta.
Lapselle saat apua ottamalla yhteyttä tahoon, jossa ymmärretään kasvavaa varhaisnuorta.
Voisiko se taho olla koulun terveydenhoitaja, kunnan sosiaalityöntekijä, kirkon perheasiainneuvottelukeskus, jossa maksutta voi käydä koko perheen tilanteeseen apua?
Teita kaikkiahan tilanne on hiostanut tavalla tai toisella.

Kun lapsi ilmaisee haluavansa kuolla, tilannetta voi laukaista menemällä mukaan, jakamaan samaa tunnetilaa 'minäkin haluaisin kuolla'. Siitä voi avautua hyväkin keskustelu, jos perheessä on totuttu puhumaan.
Pääasia, ettei tuomitse, syyllistä eikä hyökkää, vaan sallii mahdollisuuden purkaa sitä tunnemyrskyä mikä saa huutamaan noin.

Totta varmasti on, ettei tyytyväinen ja onnellinen lapsi sano noin, mutta tosiaan, tuossa tilanteessa on hyvääkin, niinkuin ed. kirjoittaja toteaa.

Kyllä minä 8v. lapsen kanssa ottaisin ihan ensimmäiseksi yhteyttä perheneuvolaan. Tässähän on varmasti paljolti kyse tuosta vanhempien hyvinvoinnista. Siksi hyvä, jos itsellä on apua olemassa.