En jotenkin usko siihen, että voisit vain unohtaa tuollaisen tapahtuneen. Kaippa siinä kannattaisi hakeutua itse puhumaan ensin jollekulle ja sitten puhua miehellesi, vaikka tämän auttajan läsnäollessa, niin et tarvitsisi kokea oloasi uhatuksi.

Asiat, joita ei pueta sanoiksi, ja tuoda tietoisuuteen, toistuvat kokemukseni mukaan helpommin uudelleen, kuin asiat jotka sanotaan ääneen ja tuodaan tietoisuuteen. Silloin on myös helpompaa itse vetää omat rajat ja suojella itseä ja sanoa ei. Jos ei tuollaisessa tilanteessa sano ei, voi se olla toiselle viesti, että tämä kohtelu sopii mulle ja sitähän sä et tahdo toistuvan ymmärtääkseni.

Miehesi on nyt jollain tavoin talttunut ja törmännyt itseensä, ehkä myös häpeäänsä ja tullut jollain tavalla alas itsensä ja myös sinun silmissäsi. Häpeä omista teoista on hyväksi, jos sen voi käsitellä, puhua auki ja pyytää ja saada anteeksi. Se on voimallisesti positiivinen parantumisen prosessi, jos siihen pystyy toisen kanssa. Yhdessä jakaminen, itkeminen ja anteeksi pyytäminen ja antaminen on parasta heikkoutta mitä ihmisenä voi saavuttaa. Se alkaa sillä, että toinen ilmaisee olevansa jostain satutettu.

Seksuaalikäyttäytyminen on haastellinen ja mielenkiintoinen asia kahden ihmisen välillä ja siellä jos missä ääneen sanomattomat asiat heiluttelevat ihmisiä kuin näkymättömät voimat, jos asioista vaietaan. Puhua voi myös monella tavoin, piirtämällä, kirjoittamalla itselleen ensin asioita ulos.

🙂👍

Kiitos viestistäsi. Pääsen nyt vasta vastaamaan, koska mulla ei ole yleensä lainkaan omaa rauhaa...

Itselläni on kyllä hoitosuhde (luojan kiitos). Hoitaja sanoi kerran minulle, että joskus vanhojen kaiveleminen on melkoinen miinakenttä. Itse olen kyllä sitä mieltä, että asiat olisi puhuttava selviksi. Mutta koska ja miten? Siinähän se ongelma on. Käymme molemmat samassa paikassa jutskaamassa, mutta sekä lääkäri että hoitaja on kummallakin eri. Pitäisi varmaan saada järjestymään joku yhteiskäynti.

Miehen sekoamiseen liityi mm. sellainen harha-ajatus, että minä olen nuoruudessani myynyt seksiä ja isäni on käyttänyt minua lapsuudessani hyväkseen vuosikausia. Todellisuudessa olen ollut nuorena hyvin estoinen (minulla on luultavasti ollut jonkinlainen persoonallisuushäiriö, joka näin aikuisena on lieventynyt) ja mieheni oli ensimmäinen varsinainen seksikumppanini. Isäni, nyt jo vanhus, on hyvin samantyyppinen. En tiedä, kuinka kauan hän on näitä ajatuksia päässään pyöritellyt, päivisin tosiaan käyttäytyi ihan normaalisti tosi pitkään.

Jollain tasolla kuvittelen, että hän ei välttämättä itse edes muista näitä ajatuksiaan ja tekojaan, voisiko se olla mahdollista?

Hänelle jouduttiin sairaalassa aloittamaan Leponex -lääkitys, kun mikään muu ei auttanut. Kotona olen huolehtinut lääkkeen ottamisesta joka päivä. Itse hän ei ole kertaakaan hakenut lääkkeitään apteekista, eikä ottanut niitä oma-alotteisesti. Minun täytyy huolehtia kaikesta. Hänen kuntonsa on tullut jatkuvasti paremmaksi, mutta mitä tapahtuu, jos kroppa ei lääkitystä enää kestä?

Hän on jo todistanut olevansa kykenevä sekä täydellisiin harha-ajatuksiin että väkivaltaan. Entä jos hän saa seuraavaksi päähänsä, että lapsemme on demoni, joka on eliminoitava maailman pelastamiseksi?

Itse näen tilanteessa tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa:
a) jatkamme entiseen malliin ja toivomme parasta
b) muutan lapsen kanssa jonnekin helvetin kuuseen salaiseen osoitteeseen.

Ja sitten vielä sellainen "hauska" yksityiskohta, että en lainkaan tiedä, tietääkö hänen hoitava lääkärinsä mitään näistä seksijutuista. Hoitoon hän nimittäin joutui aivan muista syistä.