Joko miehen itsetunto on hyvin alhainen.
Miestä voi ahdistaa ajatus vauvasta ja siksi kieltäytyy.
Tai sitten hänellä on stressiä tms.

Samassa tilanteessa ollaan. Toisaalta, olen alkanut epäilemään josko lapsen hankinta meidän suhteeseen olisi hyvä asia.

Lisäksi vuoden yrittämisen jälkeen sain tietää, että en todennäköisesti koskaan tule saamaan alsta, en ainakaan ilman hoitoja/apua.

Nyt siis olemme ottaneet ensimmäisen askeleen hoitojenkin saralla (tutkimukset).

Meillä lapsen hankinta oli miehen idea alkujaan. Ja seksielämäkin oli aktiivista. Siten tapahtui myös jotain. Seksiä noin kerran/kaksi viikossa. Kun aloin ihmettelemään, kun raskautta ei pitkän yrittämisen jälkeen kuulu, keskustelin miehen kansa, että tuo määrä seksiä on riittämätön, etenkin kun emme laskeskelleet "tärppipäiviä".

Toistuvasti samat keskustelut, toistuvasti sovimme tekevämme lisää aikaa ja keskittyvämme toisimme enemmän. Turhaa. Mikään ei ole muuttunut. Ja etenkin nyt kun tuo uutinen lapsettomuudesta tuli, on "yrittäminen" jäänyt sitäkin vähemmälle ja tuntuu, kuin seksi olisi nykyään merkitön aia suhteessamme. Eihän se johda raskauteenkaan. ENtäs sitten keskinäinen läheisyys?

Onko seksittömyys ok asia suhteessanne? Tekee mieli sanoa, että suhteen on hyvä olla kunnossa, jos lapsia hankitaan. Mutta niin, jokaisella omat juttunsa. Ennen ei niin tiedostettu näitä, mutta nykyään näistä puhutaan aika paljon yleisestikin. Se kuitenkin on tärkeää, että mihin lapsi syntyy ja miksi lasta halutaan.