Olemme olleet kohta 19-vuotta yhdessä ja meillä on kaksi lasta, 8- ja 11-vuotiaat. Suhteessamme seksi on ollut aina haasteellista, heti alusta alkaen. Itse tykkäisin harrastaa seksiä useastikin, miestäni se taas ei kiinnosta. Alussa pyysin, toivoin, ehdottelin, houkuttelin, anelin, vaadin, suunnittelin… Minulle jäi tunne että mies suostui seksiin minun mielikseni, ei omasta innosta. Ensimmäinen lapsi tehtiin suunnitelmallisesti ja seksiä oli ovulaation kohdalla ja parilla kierrolla jo tärppäsi. Tästä seurasi kuiva kausi kunnes toinen tehtiin, sekin tärppäsi nopeesti. Sen jälkeen meillä on ollu ehkä sen kolmesti seksiä, ne ensimmäisen kolmen vuoden aikana kun tarpeeksi ruinasin, viimesen viiteen vuoteen ei ollenkaan. En enää jaksa vonkua mutta tämäkään elämä ei tyydytä. Omat halut on kohillaan ja niinpä sooloilu tyydyttää halut, useimmiten monesti viikossa, ovulaation aikaan useimmitenkin, stressaavina aikoina koen saavani sooloilusta helpotusta stressiin. Mietin monesti että jos kohille ois sattunu vireä mies niin miten vilkasta meillä olisikaan seksielämä. Muutoin mies on hyvä asuinkumppani ja arjen jakaja mutta lasten kasvaessa en usko meidän yhteisasumisen jatkuvan. Paremman puutteessa näin mutta olen avoin uudelle, sitä kuitenkaan en etsi aktiivisesti. Olen surullinen tilanteen takia.
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.