Hei, oletko keskustellut asiasta hoitavan lääkärisi kanssa. Halujen puute on masennuksen oire... Ja joidenkin lääkkeiden syönti vähentää haluja. Halut ei ehkä edes palaa heti vaikka lääkityksen lopettaisikin. Tarkista lääkkeittesi sivuvaikutukset ja keskustele lääkärisi kanssa. Itselläni ei varsinaisesti ole mielenterveysongelmia vaikka masentuneisuuteen taipuvainen olenkin, mutta 22 vuotiaalla pojallani on epävakaa persoonallisuushäiriö, masennusta ym. ja näitäkin vaivoja on ollut ja eri lääkkeitä testattu. Aurinkoista kevättä sinulle, toivottavasti tilanteesi paranee ☺

himalaja kirjoitti 25.5.2015 19:6

Sairastan masennusta. Olen sairauslomalla. Tätä on kestänyt jo monta vuotta. Puoliso ei oikein jaksa minua. tai sairauttani. Meillä ei ole ollut seksiä ehkä pariin vuoteen, mikä on minusta ihan älyttömän pitkä aika, mutta kun minun ei vain tee mieli. Tai jos joskus harvoin tekisi mieli, jälkikasvu on haittoina.

Tiedän ettei seksi ole kaikki kaikessa, mutta usein olennainen osa parisuhdetta. Tiedän, että sairaudet joskus aiheuttavat tällaista. Minua ei haluttomuuteni sinänsä haittaa, mutta minua harmittaa, kun minun haluttomuuteni vaikuttaa myös puolisoon.

Mitähän tässä kannattaisi nyt tehdä? 😑❓ Lääkitys on ok, pääosin tämä on siis ihan vaan masennuksen sivuoire.

Kuinka avoimesti pystyt keskustelemaan tästä puolisosi kanssa?

Oletko mies vai nainen?

Jos edes silloin joskus harvoin tekee mieli, voi siitä vihjaista sievästi puolisolleen, niin pysyy kipinä yllä. Vaikkei mitään tapahtuisikaan.

Joo, on tästä puhuttu sekä terapeutin että lääkärin kanssa. Pitänee ottaa vielä uudestaan puheeksi.

Olen syönyt näitä samoja lääkkeitä jo pitkään, samalla annostuksellakin jopa. Siis myös aikana, jolloin seksi vielä kiinnosti. Siksi olen itsekseni päätellyt, että kyse on nyt masennuksesta, joka vie innon, ei noista lääkkeistä.

Olen puolisolle kertonut, että kyse ei ole siitä, että minulla olisi toinen tai että inhoaisin tms. häntä. Menen nukkumaan häntä aiemmin, hän kun tulee viereen, torkahdamme käsikädessä tms. Siis jonkin verran on tällaista platonista läheisyyttä ja hän on ihmisenä minulle äärettömän tärkeä.

Olen tosi huono puhumaan tunteistani, mutta yritän aina välillä kertoa, että "tykkään, mutta olen väsy". Ja nimenomaan siis ihan puhkiväsynyt, en vaan laiska.

Sitten vielä lisäksi tässä tökkii se, että ei tosiaan ole aina mahdollista harrastaa seksiä silloin, kun tekisi edes hitusen mieli, koska jälkikasvu on hereillä. Tämä nyt toki lienee tuttua kaikille vanhemmille, mutta meillä ehkä korostuu, kun on pieni asunto eli ei hirveästi yksityisyyttä ja mun haluni ovat niin harvassa.

(No sille asunnolle yritämme onneksi parhaillaan tehdä jotain!)

Kiitos jos jaksoit lukea! 🙂🌻:

Hyvä, että kerrot positiivisista tunteistasi puolisollesi!

Olisiko mitenkään mahdollista, että yrittäisit pitää yllä kiinnostuksen liekkiä siihen saakka, että lapset olisivat jo menneet nukkumaan? Tai yrittäisitte järkätä kahdenkeskistä vanhempien aikaa ilman lapsia? Käsittääkseni esim. MLL:n lastenhoitopalvelut eivät ole kovin kalliita ja järjestö kurssittaa itse hoitajansa.