Hei!
Voi kuinka häpeän itseäni! ¤Volvomies olet oikeassa minun pitäisi "rauhoittaa" itseni. Helpommin sanottu kuin tehty. ¤eheytynyt sinun saarnasi on aivan paikallaan. Toimin omia periaatteitani vastaan. ¤erakoksiko hiljensit minut. Voi kun meitä on monia liian monia. Hyvin sanot, että "tavallisilla" ihmisillä on itsesuojeluvaisto. Mä en olekaan tavallinen. ¤Etsijä olet liian oikeassa. Viestini ovat ristiriitaisia. Haluaisin ja en halua. En nauti, kun tuo mies koskee minuun. Ahdistun lisää.

😞 Mua ahdistaa tämä yksinäisyys. Mulla on läheisyyden kaipuu, turvallisen läheisyyden kaipuu. Psykiatrini mukaan olen helposti höynäytettävä parhaillani. Multa puuttuu terve itsesuojeluvaisto. Toisaalta säikyn tietyn tyyppisiä miehiä, mutta sitten heittäydyn kuitenkin suoraan vaaraan. En onneksi ole raskaana enkä halua joutua pelkäämäänkään sitä. Yritän hakea rohkeutta menemällä gynelle. Mulla on terapiassa nyt kesätauko. On mulla onneksi ystävä, jolle olen voinut kertoa nyt ihan kaikesta.

Haluaisin vaan unohtaa. Olen levoton ja eksyksissä itseni kanssa. Kuitenkin seurassa hymyilen, vaikka mieluummin katoaisin maan alle.

En ole pitkään aikaan saanut itketyksi, vaikka itkettäisi. Se on möykkynä sisällä. Nyt olen majoittunut omaan huoneeseen. Neulon pitkää neuletakkia. Se on nyt mun 'oma terapiani'. Se on nyt ainoa mielekäs ja näkyvä kaunis, mitä tehdä.🙂👍

Heippa
Äläpäs nyt vähättele / aliarvioi itseäsi ( voi kuinka häpeän itseäni Jne )
vaan arvosta itseäsi.
Joo rauhoita itsesi !!!!!
Kun olet ollut alistavassa parisuhteessa pitkään niin sitä on vaikea nousta
ja itsenäistyä se viepi aikaa.
Sen vuoksi ajattelin että olisi paremoi että katsoisit maailmaa uusin
silmin.
Muistat vaan ne aikaisemmat kirjoitukset niin heikkona hetkenä yksin et jää
vaan käytä niitä tukiverkkoja joita sinulla on paljon.
Nyt sunnuntaina oli nuorenparin vauvan kaste tilaisuus ja oli nuori pappi olikin
ihan kiva jutella niin käyppäs sinäkin esim seurakunnassa vaikka papin kanssa
juttelemassa ne osaa hyvin kuunnella.
Oli myös paljon nuoren parin ystäviä jotka seurustelivat / kihloissa niin muistutin
että jo nyt vaikka olette onnenne kukkuloilla niin parisuhdetta pitää hoitaa ja puhua
asioista toista kunnioittaa, arvostaa jne.
Niin kun yhteistä tahtoa löytyy niin pärjää lopun ikää.
Niin helppo asia mutta kummiskin niin vaikea asia.
Käyppä jossakin konsertissa mistä laulajasta tykkäät siitä saat varmasti voimaa
hurjasti.
Itse olin kuopiossa irinan konsertissa perjantaina ja livenä on kiva kuunnella.
Elämässä pitää olla sirkushuvia.
Lajittelen tuossa postikortteja ja sattui silmään yksi kukka kortti jossa on lause
Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein.
Tosi hyvä lause ja pitää hyvin paikkansa.
Kaunista kesää sinulle

Hei!

Kiitos volvomies! Juu arvostan pappeja. Olen reilu 11 vuotta sitten uskoutunut papille, naispapille, joka on kastanut lapseni. Uskouduin äidin yrityksessä tappaa minut. Palvelevaan puhelimeen olen soittanut myös.

Konsertteihin ei ole mahdollisuutta päästä. Onneksi on CD-soitin ja levyjä. Tänään rohkaistuin menemään ahdistuneena terkkarille. Mun ahdistus meni lääkityksestä huolimatta yli. Mua ahdisteli raiskaajani viime viikolla enkä tahdo päästä vanhasta juoposta eroon, joka vain vonkaa seksiä, mitä en halua. Paniikin vallassa Mehiläisessä puhuin siitä ja pääsin kiireellisenä lääkärille, jolla kävin muuttopäivänä, jolloin luulin kuolevani. (mun lääkäri on lomalla) Diagnoosi: paniikkikohtaus, joka muistutti sydänkohtausta. Tänään lääkäri määräsi mieltäkohentavaa lääkettä, joka auttaa mua nukkumaan varsinkin ennen aamuvuoroja yövuorojen jälkeen. En halua saikulle. Töissä on hyvä olla. Mun työporukka on loistavat. Tietävät kyllä mulla olevan vaikeaa ja kunnioittavat minua ja antavat "rauhan". Pelkään jäädä reilun viikon päästä 2vk lomalle. (2 pidin jo toukokuussa) On tässä ollut myös loistavia hetkiä. Helposti kuitenkin vajoan synkkyyteen ja epävarmuuteen. Exän näkeminen satuttaa. Exän kylmyys satuttaa. Kuitenkin tuskani kanssa olen niin yksin. Olen kuitenkin harvalle valitulle puhunut mun jutuista. Olen kiitollinen, miten paljon lämpöä olen saanut takaisin. Hienointa on todeta se hedelmä, jonka olen kylvänyt kuuntelemalla ja tukemalla muita, tulee hädän hetkellä monin verroin takaisin. Esim. on muutama nainen, joiden kanssa olen päässyt vaihtamaan raiskauskokemuksia nuorena neitsyenä. Se on rankkaa, puhdistavaa, vapauttavaa, koskettavaa ja vetää oman "vammaisuuden" kasvavaksi vahvuudeksi. Olen kieltämättä kokenut paljon pahaa ja myös paljon hyvää. Pidän molempia ihmiseksikasvamiseksi tärkeinä. Taisi ahdistus purkautua ainakin näin hetkelliseksi tähän tekstiin. Aineellisia rikkauksia en kaipaa rakkautta, välittämistä ja toisen kunnioitusta kylläkin.

Ei helvetti! Olen tuskastumiseen asti ahdistunut ja levoton. Se mies ei jätä rauhaan, vaikka yritän huom. nätisti sanoa, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä. En halua seksiä nyt enkä myöhemminkään. Mun vanhat haavat ovat nyt niin auki ja tunnen olevani asian kanssa niin yksin. Mun mielestä mulla on oikeus kieltäytyä ja olla haluamatta. Pelkään jo pelkästään puhelimen soivan tai tekstiviestin ääntä, kun sieltä tulee viesti: käykö nyt. En haluaisi kuitenkaan loukata tuota toista ihmistä. Enkä haluaisi suuttua. En oikein osaakaan suuttua. 😞

Tiedän olevani jollain alueella hyvinkin tunnevammainen ihminen. Multa puuttuu oma sisäinen turvarengas, jos sitä kuvaisi niin. Enkä mä oman avuttomuuden ja pelkuruuden takia halua toiselle lähestymiskieltoakaan. Olen kieltämätta parhaillani kuin nuorallatanssija, joka meinaa koko ajan pudota. Töissä olen pirteämpi ja olen mennyt pienin askelin eteenpäin. Sitten toisaalta annan "potkia itseäni" eli multa puuttuu kyky puolustaa itseäni. Mulla on niin orpo olo, kun en voi oikein puhua asiasta kellekään. Tämä asia on hyvin nolo ja hävettävä. Mun pitäisi saada rauhassa kasvattaa omaa minuuttani ilman AHDISTELUA. Haluaisin olla AHDISTELUVAPAA! 😟

Olen valmis tutustumaan uusiin ihmisiin niin naisiin kuin miehiinkin, mutta ihan vain kaveripohjalta ja VAATTEET PÄÄLLÄ. En voi kuvitella asiaa muuten. Toivon saavani rauhan parantua. Mulla on tämä terapiatauko tosi pahaan aikaan. Viime torstaina kävin terkkarilla ja hän päivitteli sitä, miten mut oli jätetty yksin. Kiireellisenä onneksi pääsin lääkärille, joka tuntui tosi rauhottavalta ja turvalliselta. Omalle lääkärille pääsen ensi viikon tiistaina. Se pitää mua varmaan ihan hulluna.

Parannunko minä koskaan vai olenko ikuisesti omien pelkojen vanki? No onneksi näen isiä ensi viikolla. Siinä on varmaan ainoa mies maailmassa, jota en pelkää ja tietysti mun omat pojat.

Heippa
Laita tekstari että nyt haluat olla omissa oloissa niin kyllähän se toisen
pitää uskoa.
mutta älä lähde textari rumpaan.
älä suotta itseäsi häpeä hiljakseen kuntoutat itseäsi ja hiljakseen etene
elämässä niin kyllä elämä järjestyy.
Jos elämässä on tiukkaa eikä meinaa jaksaa niin lääkäriin pitää päästä heti
ja niin myös pitää heti mennä.
Se on hyvä kun olet töissä niin on muuta ajateltavaa ja saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Käytä niitä minun mainitsemia tukiverkkoja joita sinulla on ja kiva
kun isäsi tulee ja voit ihan kaikkea jutella.
Kaunista kesää sinulle

Hei Pala lasia!
'Ahdisteluvapaavyöhyke' on sinussa.
Ymmärsin kyllä(luulen ainakin) mitä tarkoitit, mutta pointti kai tässä tuo itsemäärämisoikeden säilyttäminen.
Minunkin ylitseni on kävelty(kuvannollisesti) aina jos tilanne on sen mahdollistanut.
Tilanne on omaa valintaa.
Vaikeaa olla kanssa ja vaikeaa olla yksinkin.
Ettei tilanne 'veisi' lopputulokseen jota ei halua, omaa 'suojausvaroitusherkkyyttä' itsen suhteen itselle siis, täytyy lisätä.
Mitä ajattelet näistä mietteistä?