Seksi parisuhteessa, tai siis sen puuttuminen

Seksi parisuhteessa, tai siis sen puuttuminen

Käyttäjä Vaivaiskoivu aloittanut aikaan 03.05.2009 klo 18:05 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Vaivaiskoivu kirjoittanut 03.05.2009 klo 18:05

Hei kaikki!
Olen nuorehko nainen ja aloitellut uutta parisuhdetta puolisen vuotta. Olemme ensimmäisen kuukauden tapailun jälkeen nukkuneet viikonloput ja osan viikostakin samassa sängyssä ja olleet päivät ja vapaa ajat yhdessä. Hellyyttä löytyy: halauksia ja suukkoja, illalla kainalossa kyhnäämistä. Mutta jotain puuttuu – nimittäin seksi.

Aluksi oli tietysti niin ihastunut että toisen läsnäolokin pyörrytti ja oli ihana koskettaa. Mutta jotenkin se jäi hiplaus asteelle mutta ei ole mennyt loppuun saakka. Nyt on mennyt kohta pari kuukautta ettei ole edes siinä mielessä koskettu toisiimme edes hyväillen. Minulla tekee mieli välillä ja paljon, olen miestä lempeästi asiassa lähestynyt ja tullut torjutuksi useamman kerran. Milloin väsyttää, stressaa ja vaikka mitä. No olen antanut ajan kulua, en halua painostaa, olen sen itse edellisessä suhteessa kokenut – kamalaa! No kun otin viimeksi kuukauden päivät sitten asian puheeksi kysyin olenko tehnyt jotain väärin, sanonut vai mistä johtuu että emme harrasta seksiä? Mies sanoi että ei hän osaa vastata annetaan vain ajankulua kyllä se siitä korjaantuu.

Kun ihmisellä on huono itsetunto kuten minulla, katsoo tietenkin ensimmäisenä peiliin. Enkö minä ole haluttava? Miksi hän sitten tulee luokseni? Joskus tämä ajatusleikki käy todella vaikeaksi. Olen miettinyt että todennäköisesti miehen historiassa on jotain kipeitä juttuja joista hän ei ole päässyt yli. Mutta miten pitäisi edetä ettei se syö meidän kivasti alkanutta suhdetta. En halua nalkuttaa ja kysellä, saati painostaa. Seksi ja rakastelu on ihana asia eikä missään nimessä saisi muodostua painajaiseksi.
Voi ystävät rakkaat kertokaa mitä minun pitäisi tehdä! 😟

Käyttäjä 1MJ kirjoittanut 04.06.2009 klo 17:05

Moikka,

Itse olen vastaavassa tilanteessa - mutta juurikin tuo toinen osapuoli. Miehelle seksi - ja eritoten penetraatio - on vaikeaa eli mahdotonta, jos siihen ei kerta kaikkiaan pysty. Syynä voi olla mainitsemasi stressi tmv. Itselläni on ollut stressiperäistä halutomuutta ja nyt lääkityksen myötä pelkään sivuvaikutuksia syyksi haluttomuuteen.

Vaikka teillä ei olisikaan kyse masennuksesta tai lääkityksestä, niin ehkä terapeuttini ohje toimii teilläkin: sopikaa yhdessä, ettette harrasta seksiä missään muodossa kahteen viikkoon. Sen jälkeen saa hyväillä, muttei "mennä loppuun asti" pari viikkoa. Ja tästä eteenpäin pikkuhiljaa sen mukaan kuin molemmista hyvältä tuntuu.

Yksi oma neuvoni on: älä näytä turhautumistasi. Se lisää vain stressiä. Kokeilkaa jossain vaiheessa lähekkäin makaamista ilman vaatteita, mutta seksittä. Kokeilkaa myös eri vuorokaudenaikoja - ei aina illalla 😉

Äläkä ajattele, että vika on sinussa. Miehelle on vaikeaa puhua ja käsitellä näitä asioita, kun ongelma on omassa jalkovälissä.

Tsemppiä 🙂👍

Käyttäjä Vaivaiskoivu kirjoittanut 08.06.2009 klo 12:25

Hei 1MJ ja kiitos vastauksestasi!

Aihe on joko loppuun kaluttu tai liian vaikea kun vastauksia ei ole muilta herunut. On toki harvinaisempaa että miehen haluttomuudesta puhutaan vai onko pelkkä myytti että naisilla on tämän tästä 'pääkipeä' tms. On kuitenkin totta mieskään ei aina halua eikä tarvitsekaan haluta jokaisella meistä on oikeus olla haluamattakin. Meillä ei ole kyse lääkityksestä eikä ehkä masennuksestakaan mutta stressistä ja suorituspaineista sitäkin luultavammin. Miehelläni ei ole talven kuluessa ole ollut töitä ja on kuitenkin kasvanut suoritus keskeisessä yhteisössä niin paketti on valmis!

Juuri mies näkökulmaa olen kaivannut kun miehen mieli ja osittain fysiikkakin tästä 2000 luvusta huolimatta ovat minulle arvoituksia.
Olen tehnyt aika paljon saman suuntaisia asioita mitä neuvoit. Päätin unohtaa koko seksin ja keskittyä vain olemaan läsnä, antaa hyvän yön suukon ja käpertyä oman peiton alle. Haa se toimii! Pitkään siinä meni reilu puolitoista kuukautta. Mies sai työasioitaan järjestykseen ja elämä hieman helpotti, vaan sitten jo tuli kylään minunkin puolelle sänkyä 😉 Hitaasti ja melko rauhallisesti on edetty mutta voin sanoa tunteneeni onnistumisen iloa! kun kerrankin malttaa eikä ole itsekäs 'heti mulle kaikki tänne' asenteella! Matkaa meillä vielä on mutta myös aikaa opetella tuntemaan toistemme mieliteot ja halut sekä puhumaan kipeistäkin asioista. Elämä on ihanaa🙂🌻