Olen 30v nainen erittäin onnellisessa avoliitossa avomieheni kanssa, mutta miksi mielessäni kummittelee entinen koulukaverini johon olin niin rakastunut ala-asteelta ja amiksesta asti huomaan että tunteeni tätä miestä kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään.
Tässä elämän tarinani kun tapasin tuon kouluaikaisen rakkauteni kohteen.
tarkkoja vuosilukuja en muista.
olimme mäntsälän ala-asteella kuoroharjoituksissa jonne silloinen paras ystäväni sai houkuteltua mukaan koska tykkäsin laulaa, ensimmäinen poika jonka näin koko salissa oli juuri tuo koulukaveri johon sitten ensinäkemältä ihastuin ja joka kerta kuoroharjoituksissa meillä oli silmäpeliä mutta olimme ala-asteikäisiä ja siten liian nuoria ihastumaan/rakastumaan toisiimme.
Välitunneilla yritimme vältellä toisiamme ettei tämän kaverit alkaisi ”kiusata” tätä. Ja sitten tuli koulumme ”nyyttärit” jolloin koulussa pidettiin kaikenlaista ohjelmaa, olsi elokuvateatteria ja vaikka mitä.
Tämä ihastukseni oli sen elokuvateatterin ”järjestysmies” joka piti kuria häiritsijöille, mutta minä kun olin lähdössä pois koko luokkahuoneesta niin tämä ihastus katsoi minuun ja minä häneen niin silloin olin kuin sulaa vahaa vain kun katseemme kohtasi.
Sitten koitti kevätjuhlat jolloin tuon ”pojan” oli aika siirtyä yläasteelle Ehnroosin kouluun mäntsälässä ja kevätjuhlissa minä itkin kyyneleet valuen koska kuvittelin etten näe häntä enää koskaan, mutta minun aloitettuani yläasteen näimme pari kertaa silloin kun oli minun luokkani kotitaloustunnilla tuolla ehnroosin koululla, muutamia kertoja tämä poika tuli käymään luokassa jossa minä olin.
Sen jälkeen en nähnyt häntä enää, mutta vuonna 1996 aloitimme ammattikoulun joka sitten vaihtoi nimensä mäntsälän ammattiopistoksi, ja tuossa koulussa näin suuren rakkauteni joka oli ala-asteella suuri ihastukseni, sinä vuonna rakastuin häneen koko sydämelläni vaikka hän kiusasi minua, (olen jo antanut anteeksi). itselleni en vain ole antanut anteeksi sitä että en kertonut tälle miehelle että rakastan häntä ja nyt 11vuotta on jo aikaa kulunut enkä ole kouluni jälkeen kuullut tai nähnyt häntä niin että olisin päässyt juttelemaan ja silti rakastan……
Tänäkin päivänä haikailen hänen peräänsä ja vieläkin rakastan häntä vaikka olen avoliitossa toisen miehen kanssa. Tämä mies on ollut nyt päivittäin ajatuksissani, enkä etsinnöistäni huolimatta löydä häntä mistään.
Miksi en osaa päästää irti menneisyydestäni ja jättää hänet muistoihini jotka yhdessä koimme, miksi katson usein yhteistä luokkakuvaamme ammattiopistolta alkaen. En tiedä hänen nykyisestä elämästä juurikaan mitään, enkä halua rikkoa hänen elämäänsä, haluaisin vain tietää pari asiaa ja saada vastauksia häneltä että mitä hän tunsi minua kohtaan ja miksi hän kiusasi minua ammattiopistossa.
Minun pitäisi jotenkin käsitellä nämä tunteet jota tunnen yhä häntä kohtaan en vain tiedä miten ja mistä alkaisin.
Avopuolisolle on vaikea kertoa koska hän taas kuvittelee että minä olisin jättämässä tai pettämässä häntä vaikka en aio enkä ole ajatellut edes aloittaa pettämistä taikka jättämistä….
Haluan vain tämän toisen miehen pois mielestäni.
Vieläkään en ole päässyt ajatuksista eroon entistä nuoruudenrakkauttani kohtaan joka oli amiksessa luokkakaverini johon rakastuin silmittömästi. Ja tunteeni häntä kohtaan on voimakkaat. perjantaina sain ongittua tietooni hänen osoitteen ja päätin kirjoittaa hänelle. Nykyinen avomies on aivan mahdoton enkä osaa juurikaan kertoa tunteistani hänelle,eikä meillä juurikaan ole seksielämääkään. Hänen ex-tyttöystävänsä varoitti minua nykyisestä avomiehestäni kertomalla narsistisesta käyttäytymisestä ja myös avomiehen äitikin varoitteli ja nyt huomaan narsistista käyttäytymistä mutta en eroon pääse, koska olen liian kiltti lähtemään mutta pelkään sairastuvani uudestaan masennukseeni jota olen kärsinyt vuodesta 2004 asti.......
millä/miten pääsen eroon????
Hei,
narsistinen piirre, josta sinua on varoitettu, ei ole aivan leikintekoa. Alussa saattaa mennä tosi hienosti, sitten menee vähemmän hienosti. Koska sanot olevasi liian kiltti, pidä huolta itsestäsi ettet anna käsitellä itseäsi miten tahansa. Lähteminen on varmaankin parempi kuin masentuminen, jos vastassa on narsistinen ihminen. Häneltä et todennäköisesti tukea saisi. Lähteminen on kuitenkin iso päätös, ja sinun tulee tehdä se itse. Kun päätät, sitten uskallat ja saat sen tehtyä.
Nuoruuden ihastuksen ajatuksista et voi tietää muuten kuin kysymällä häneltä. Ajatuksissa helposti elättelee kaikikenlaista toivoa, joten mieltä kannattaisi yrittää hillitä. Ajattelepas jos kirjoitat ja et esimerkiksi saakaan vastausta ollenkaan. Sinun tulisi olla riittävän vahva ennen kuin kirjoitat. Sitten vain panet kirjeen postiin ja vastaus tulee jos tulee. Se kun tahtoo olla niin, että ihastukset tulevat ja menevät. Joku niistä voi sitten syventyä rakkaudeksi. Mutta rakkauskin on yhdessäolossa joskus pitämisessä - pitää tahtoa rakastaa, ei vain rakastaa.
Olisi mukava kuulla miten kävi!
Hyvää jatkoa sulle!
kriiseistä selvinnyt kiitos sinulle, olet nimittäin aivan oikeassa ja minä olin tarpeeksi vahva ja lähetin tuolle nuoruuden rakkaudelleni kirjeen ja kysyin hänen tunteistaan mua kohtaan mutta vastausta ei ole vielä tullut, mutta unissani oli, ja nyt olen jättämässä nykyisen avomieheni masennukseni takia, mietin että kadunko päätöstäni lähtemiseen vai pitäisikö minun jäädä ei enään niin onnelliseen avoliittoon narsistimiehen kanssa. tein sunnuntai aamuna asuntohakemuksen ja nyt odotan vastausta sieltä, mutta tuo nuoruuden rakkaus ei ole syy miksi lähden vaan oma pitkään kestänyt vaikea masennus....
No hei,
en kyllä tarkoittanut että sinun pitäisi jättää avomiehesi masennuksen takia. Kirjoitithan toisaalla että hän otti sinut syleilyynsä yöllä. Masennus ei ole riittävä syy lähteä, joten eikö kannattaisi miettiä tilannetta uudelleen? Oletteko jutelleet yhdessä miehen kanssa mitä olet aikonut tehdä? Ja miten hän on suhtautunut?