Seurusteltiin ex-kumppanini kanssa 4vuotta tai no viime talvena erottiin ja otimme etäisyyttä. Noin 2kk eron jälkeen näimme taas ja aloitimme viettämään aikaa taas yhdessä. Suhteemme on alusta asti ollut tosi syvällinen ja lähti aikoinaan vauhdilla liikkeelle. Puoli vuotta vietimme aikaa tosi tiiviisti ja läheisesti, kerroimme toisillemme tunteista ja käyttäydyimme kuin olisimme taas yhdessä. Ehkä elämäni parhain kesä. Viimeksi kun näimme (asumme eri paikkakunnilla) kaikki oli hyvin, juttelimme asioista ja vietimme hauskaa. Olimme aktiivisesti yhteyksissä kun emme olleet toistemme luona, päivittäin, hänen alotteesta enimmäkseen, hän soitteli ja laittoi taukoamatta viestiä. Muutaman päivän kun olin näkemisen jälkeen kotona, niin hän päätti ilmoittaa, että tämän on loputtava ja häntä ahdistaa ja ei tunne minua kohtaan mitään eikä näe tulevaisuutta yhdessä ja haluaa etäisyyttä. Viimeksikin kun erosimme ”virsi” oli sama. Hänellä on rankka perhetausta, äitinsä kanssa kahdestaan ollut kun isä hylännyt hänet/heidät hänen ollessaan 10-vuotias, alkoholismi ja narsismi liittyy myös tähän. Hän on kertonut, että ahdistus iskee aina kun lähden/hän lähtee luotani ja seurassani ei ahdista. 
Toivottavasti joku saa kirjoituksesta selvää, nimittäin olen huono kirjoittamaan. Tiivistettynä ongelmani on se, etten tiedä mitä ajatella? Onko hän ”tosissaan”, odotanko vai en? Koska itse pidän häntä ns. ”Elämäni naisen” ja omaan makuuni juuri se mitä haluan. Haluan kuitenkin tietyllä tapaa odottaa, koska en voi jättää tuota tilannetta vaan tuohon ja mennä eteenpäin. Toivottavasti osaatte auttaa 🙂