En ole itse ollut toisen naisen asemassa, kuin hetken, mutta ystävättäreni on ollut pitkässä suhteessa varattuun mieheen. Hän ei koskaan ole odottanut yhteistä elämää. Sitoutumiskammoisena hänelle sopii varattu mies, joka ei voi vaatia enempää. Toki hän on jonkin verran mustasukkainen rakastajansa perheestä, mutta ei ole koskaan yrittänyt aiheuttaa miehelle harmeja esim soittelemalla ja viestittelemällä. Hänellä on kuitenkin oma elämä, eikä hän roiku rakastajassaan, vaan katselee vapailta markkinoilta kumppania. Suhde on nyt kestänyt 8 vuotta ja siinä on jo niin paljon kiintymystä mukana, että lopullinen ero rakastajasta olisi/tulee olemaan siltikin melko vaikeaa.

Mies ei ole kärähtänyt vaimolleen suhteestaan. Hän ei ilmeisesti säilytä rakastajattaren numeroa kännyssä, kuten ei myöskään viestejä tai puhelutietoja, eikä varmaan piilottele kännyään kotona olleessaan. Työnsä on sellaista, että aina on ollut ylitöitä tai työmatkoja, joten sekään tilanne ei ole muuttunut yhtäkkiä rakastajattaren myötä. Amatööri tekee moisia virheitä. Mies voi pettää vuosia ja miksei nainenkin, ilman, että kumppani huomaa yhtään mitään. Täytyy vain muistaa mitä valehtelee, eikä keksiä turhan mutkikkaita juonia. Joskus ainoa merkki pettämisestä voi olla hienonhieno käytöksen muutos. Pienet eleet puhuessa, kumppani ei katso silmiin tms. Vain siitä voi vaistota, että jotain on vialla. Täysin häpeämätöntä ja kovahermoista pettäjää on lähes mahdotonta
saada kiinni kotisohvalta käsin.

Eroni jälkeen tapasin miehen, jolla ei ollut sormusta sormessa, mutta jostain syystä epäilin hänen sinkkuiluaan. Yhteisen yön jälkeen hän sen tunnustikin. Miltäkö tuntui? Ei kummemmalta, sillä en hänestä mitään enempää odottanutkaan, lähinnä ärsytti se hänen lapsellinen valehtelunsa. Ja kun kuuntelin hänen kertomuksiaan naissuhteistaan pitkän avioliittonsa aikana, niin ihmettelin hänen vaimoaan. Joko hän on täysin sokea miehensä suhteen tai sitten hän katsoo sormiensa läpi ja antaa miehen mennä menojaan. Tapailin vielä hetken tätä miestä, mutta sitten lemppasin hänet ulos kuvioistani. Vaikka hän olisi ollut vapaa, niin en olisi tuhlannut häneen enempää aikaani.

Ja kyllä nainenkin voi kostaakseen hypätä vieraaseen sänkyyn. Mutta, siinä todennäköisesti satuttaa itseään vain lisää. Sekin on tullut nähtyä.😟

Miltäkö tuntuu olla Se Toinen Nainen? Aivan hirveältä. Olin toinen nainen vuosia, välillä myös ensimmäinen ja taas toinen jne, mies kun ei osannut päättää. Kuulemma olin aina itse asiassa ensimmäinen vaikka aviovaimo olikin elämässä ja arjessa mukana enemmän kuin minä.

Kuinka tähän jouduttiin - ei tieten tahtoen. Kummatkaan eivät halunneet sotkea elämäänsä eikä kenenkään muunkaan elämää, mutta niin vain kävi, että rakastuminen voitti järjen vaikka erossa pyrittiin olemaan niin kauan kuin miehen avioliitto oli selvitystilassa. Se oli yhtä helvettiä sitten lopulta kaikille kolmelle osapuolelle, varsinaista tunteiden vuoristorataa, luopumista, toivomista, epätoivoa, vihaa, turhautumista jne. Kenelläkään ei ollut hyvä olla eikä kukaan ollut voittaja vaan lopulta kaikki hävisivät, heille tuli avioero ja ero tuli myös minulle ja tälle miehelle, syyllisyys painoi, samoin kaikki petetyt lupaukset.

Tunsin huonoa omaatuntoa vaimon ja lasten takia, en halunnut satuttaa ketään. Kuitenkin tämä mies oli Suurin Rakkauteni -tähän mennessä, ja hyvä ystävä edelleenkin. Koimme yhdessä vuosia kärsimystä ja yhtä lailla ihanaa rakkautta, mutta aika ei ollut oikea meille.

Toiset naiset eivät aina ole katalia vamppeja, jotka pokaavat toisten miehiä välipalakseen. Nykyään juoksen karkuun kaikkia ukkomiehiä, jotka valitettavasti olisivat helppoja saaliita jos hetken hupia haluaisi. Itsesuojeluvaistoni kuitenkin toimii sen verran ylikierroksilla, että eipä juuri huvita sotkeutua samaan soppaan toista kertaa.

Miesvaltaisella työpaikalla työskennelleenä ja muutenkin monenlaista sivusta seuranneena väitän, että uskollisia miehiä on noin promille. Hyvätkin miehet pettävät -valitettavasti.