Pieni kaupunki jossa tuntuu että kaikki tuntee kaikki…Katseita ja kummastelua huomaa lähes päivittäin, luulin olevani jo sujut asian kanssa, mutta nyt olen huomannut kuinka jälleen huomaan kiinnittäväni huomiota muiden ajatteluun. Olen ylpeä että olen erilainen, olen ylpeä avovaimostani, omasta rakkaastani, mutta selittely ja paheksunta ahdistaa. Samanlaisia ihmisiä mekin olemme, haluamme elää samaa elämää kuin muutkin perheet…Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Olisi hienoa kuulla jo oman itsetunnon takia, jos on muitakin jotka kamppailevat saman asian kanssa eksyneinä tälle foorumille. Minuun saa toki myös ottaa yhteyttä yksityisten viestien kautta🙂