Sateenkaaren tuolla puolen… on kaatopaikka

Sateenkaaren tuolla puolen... on kaatopaikka

Käyttäjä helpless aloittanut aikaan 25.06.2010 klo 10:34 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä helpless kirjoittanut 25.06.2010 klo 10:34

Ajattelin tänne hieman vuodattaa, kun omassa päässä suhisee (kuvaannollisessa mielessä toki) parisuhde kokonaan.

Pari vuotta sitten tuli pitkästä suhteesta ero ja tämä nykyinen ilmaantui kuvioihin. Oltiin ns vanhoja tuttuja, samalta kylältä kotoisin ja tutustuminen meni niissä merkeissä. Tämä tapaus oli kärsinyt usean vuoden masennuksesta ja kävi terapiaa. Sitten iski salamana taivaalta kai minä?… itse sain toki virtaa ja intoa ja parisuhde kulki lujaa ja hienosti.

Kunnes alkoivat nämä ongelmat. En kuulemma huomaa häntä tarpeeksi, lapseni ovat tärkeämpiä kuin hän, keskityn töihin tai opiskeluun liikaa, keskityn lähes kaikkeen liikaa. Parikertaa olemme olleet ”ulkona” ja ne ovat päättyneet katastrofeihin loppuillan humalassa, kun en huomaa häntä ja hän hermostuu. Ei siis ole kyse toisista miehistä noissa tilanteissa, vaan esim yhteisissä kavereissa… Jos toki myönnän, että elämää on parisuhteen ulkopuolella, koen kyllä hänet huomioivani. Nämä hänen huomionhakunsa päättyvät usein repivään riitaan, kun hänellä on paha olla… ja minä taas en kestä tuota huutamista… ja monesti ongelmat eivät ole edes minusta lähtöisin, vaan jostain hänen omasta jutustaan ja minä olen sitten kaatopaikka, kun oikein ahdistaa. Hyvänä hetkenä hän kehuu, kuinka luotettavalta tuntuu, kun saa olla oma itsensä. Muutama ystävä on painiskellut narsististen ihmissuhteiden kanssa ja noissa keskusteluissa olen huomannut tuttuja piirteitä…

Olen oman pahanoloni tuonut esiin montakin kertaa, tyhjentävä keskustelun lopetus on, että hänkin on vain ihminen ja meidän molempien pitää kasvaa. Joo tässä on nyt kasvettu kohta kaksi ja puoli vuotta ja tuntuu välillä, että taannutaan taaksepäin se mikä jossain vaiheessa mennään eteenpäin.

Oma ero oli kaoottinen ja näin jälkeenpäin tuntuu tietysti, että olisi pitänyt saada puhuttua paremmin, mutta exä oli erosta niin järkyttynyt, ettemme saaneet rakentavaa keskustelua aikaan. Teenkö tässä suhteessa sitten liikaa, kun yritän rakentaa jotain, jolla ei ole kuitenkaan kunnon perustuksia. eli lyönkö vain päätäni hataraan tiiliseinään?