minulla on tällä hetkellä jotain vastaavaa meneillään. parisuhteeni ei ollut kunnossa. olemme olleet yhdessä viisi vuotta, emme puhu, tee mitään yhdessä, seksielämää ei juuri ollenkaan. meistä se olin minä, jolla oli paha olla. opettelen arvostamaan itseäni edes sen verran, että minun ei pidä elää epätyydyttävässä parisuhteessa.

näin ollen otin ohjat käteeni. sanoin, mitä oli sanottavaa. eli että en ole varma rakastanko miestäni vain ystävänä vai puolisona. se oli lähtökohtana päätöksellemme, joka on pitänyt pari kuukautta.

päätimme tietoisesti olla toisillemme vain kämppikset, jotta voimme selvittää rakastammeko toisiamme ja voimmeko kunnostaa suhdettamme. meillä kummallakin on tällä hetkellä oikeus muiden tapailuun jne. emme ole tilivelvollisia tai oikeastaan edes toistemme kanssa koskaan, mutta jos toinen haluaa tietää, kerromme kaiken rehellisesti. meille tämä on harkinta-aika. pidämme sitä yllä kunnes jompikumpi tai molemmat haluaa lopettaa tai on tehnyt päätöksen suhteemme tulevaisuudesta. ennen sitä elämme yhdessä, mutta erillään. eli kämppiksinä. se ei kaikille tietysti toimi, varsinkin jos osapuolilla on taipumusta mustasukkaisuuteen, mutta meille tämä on toiminut hyvin.

en edelleenkään tiedä tunteitani häntä kohtaan, mutta ystävänä hän on tällä hetkellä ihana. 😐