Melko monella tuntuu olevan sama tarina:
mies haluaa lähteä suhteesta.

Meillä se tapahtuu tosin joka syksy ja joka kerta se tuntuu minusta maailmanlopulta.
Nytkin se on päällä ja tuntuu, että tämä on se kerta kun hän todella lähtee. Tänä syksynä hän on mennyt pitemmälle kuin koskaan aiemmin: ollut ilmoittamatta yön poissa kotoa.

Miehelläni on oman diagnoosini mukaan masennus, joka pahenee pitkän pimeän syksyn aikana huipentuen tällaisiin eropuheilla/teoilla mässäilyyn.

Eilen hän sanoi, ettei näe parisuhteellamme tulevaisuutta (ei hän ole kyllä nähnyt viime syksynäkään…). Ettei viihdy kotona. Hän tekee paljon töitä, on aina tehnyt. Tosin eilen hän kysyi, olenko huomannut, etä hän on viimeaikoina tehnyt töitä paljon ja sanoi sen johtuvan juuri siitä, ettei hän viihdy kotona.
Seksiongelmia meillä on ollut jo monta vuotta, syynä on miehen haluttomuus.

Kaikki tämä saa minut tuntemaan itseni todella kurjaksi, epämiellyttäväksi, kelpaamattomaksi. Tunnen että ulkonäköni on syy miehen haluttomuuteen. Olen liian lihava, ruma, kiinnostamaton yksilö. (Tosin saan jopa suoria seksitarjouksia🙄 säännöllisesti toisilta miehiltä, joten ehkä en ole ulkonäöltäni ihan toivoton yksilö).

Vaikka seksiongelmia onkin, on suhteemme ollut muutoin fyysisesti läheinen, halaamme ja suukottelemme paljon.
Henkinen puoli on sitten vaikeampaa: hän ei osaa juurikaan keskustella kanssani ja oma keskusteluhaluni on myös juuttunut jonnekin, pelkään sanojani. Pieni sana saattaa aiheuttaa ison konfliktin. Nytkin masennus ja eroamispuheet pulpahtivat esiin kun aamiaispöydässä muutama viikko kysyin häneltä ”mikä on?”. Siitä se lähti.

Tästä taas täytyisi selvitä. Saada mies vihdoinkin lääkäriin ja masennuslääkitys päälle. Tai sitten on se ero edessä. Eikä tämä ole yksin minun päätettävissä.