Tapasin elämäni miehen, niin luulin, viime syksynä. Hän oli ihana ja osasi sanoa juuri sen kaiken mitä halusin kuulla. Suhteemme alku oli hankalaa, hänellä oli paljon työkiireitä, kuten yrittäjillä aina. Muutamien kuukausien jälkeen kuitenkin kaikki muuttui, tapasimme useammin vaikka etäsuhteessa välimatka tuo ongelmia. Suunnittelimme perheen perustamista ja yhteen muuttamista, olin onnellisempi kuin ehkä koskaan elämässäni.

Kesällä maailmani romahti, tipahdin seitsemännestä taivaasta alimpaan helvettiin kolmessa nanosekunnissa. Sain selville, että hänellä on ollut viimeisen puolen vuoden aikana ainakin kolme suhdetta lisäkseni. Eikä kyseessä ole satunnaiset yhdenyönseikkailut, niiden lukumäärä on arvoitus, olen varma että paljastin vain jäävuoren huipun. Minua edeltänyt (myös etäsuhde) ei ollut koskaan päättynyt, uudet suhteet hän oli aloittanut aikanani. Me emme kukaan tienneet toisistamme.

Hänen tapansa toimia on seuraava: tapaat hänet todennäköisesti baarissa tai keikalla, hän tulee juttelemaan kanssasi. Hän vaikuttaa hyvin avoimelta, rehelliseltä ja luotettavalta, hänen seurassaan on hyvä olla. Hän näyttää isolta, turvalliselta mieheltä, ei ollenkaan tämän mittakaavan naistenmieheltä. Tapaatte ensi alkuun kerran viikossa parissa, tutustutte ja hän tähdentää sinulle että kysymys ei ole seksistä vaan oikeasta seurustelusta. Hän kertoo paljon työstään, sukulaisistaan ja esiintyy kanssasi julkisesti, pitää kädestä kiinni. Olet huolissasi hänestä koska hän tekee niin paljon töitä. Kun alat hermostua siihen että tapaatte harvoin, hän kertoo miten tämä on väliaikaista, töissä on nyt niin kova kiire, mutta tilanne tulee muuttumaan. Hän ei ole halukas lopettamaan suhdetta. Toki alat epäillä jotain juttuja, mutta aina kun kysyt saat vastaukset (silmät korvat täyteen valheita). Hän on patologinen valehtelija. Hän jättää sinut sitten kun se sopii hänelle, häntä ei jätetä.

Tämä ihminen on paha, julma ja hyvin sairas. Tiedän osittain tapahtumia viimeisen puolen vuoden ajalta: raskaudenepäilys sai hänet jättämään yhden naisista, toinen joutui vatsahuuhteluun saadessaan tietää osan petoksesta. Hän ei itse käyttänyt ehkäisyä eikä välittänyt vaikkei sitä olisi ollut ollenkaan. Hyvin vastuutonta, myös tauteja ajatellen. Voi vain kuvitella mitä kaikkea hänellä on tilillään. Paljastettuani tämän kuvottavan pelin mitä hän pelaa, kysyin miten tällainen onnistuu. Vastaus oli: ”On helppoa elää elämäänsä kun on samaan aikaan sen käsikirjoittaja ja ohjaaja. Tähän tarvitaan hyvä muisti, vähän totuutta ja paljon valhetta”.

Miten ihmisestä tulee tällainen? On vaikea tajuta, että joku on täysin kyvytön tuntemaan empatiaa ja aivan vastuuntunnoton. Meillä oli ihanaa yhdessä ollessamme, mutta en usko että hän koskaan rakasti minua vaikka niin sanoikin. Hän tuntuu enemmänkin peilaavan tunteita, hänellä ei niitä itsellään ole, se minkä uskoin hänen rakkaudekseen olikin ehkä omani heijastus. On hirveä shokki saada selville että ihminen, johon luotit ja uskoit, onkin pettänyt sinua järjestelmällisesti ja laskelmoivasti. On tärkeää hakea apua ammatti-ihmisiltä ja tukeutua ystäviin ja tuttaviin, tällaisesta ei selviä yksin. Vaikka tämän paljastuminen oli suuri järkytys, koen myös pelastuneeni. Olisi voinut käydä vielä paljon huonommin.

Tuntuu pahalta tietää, että hänen näytelmäkerhonsa varmasti jatkaa toimintaansa, näyttelijät vain vaihtuvat. Eikö olekin surullista että joillain meistä ei ole ollenkaan omatuntoa? Ja että sitä ei voi nähdä päällepäin.