sairaalloinen mustasukkaisuus, mahdollinen narsismi ja muu sairaus
Johonkin saatava purkaa omaa surua ja ahdistunutta oloa, ja mielellään kuulla mahdollisia muiden kokemuksia samankaltaisista asioista.
Mieheni on jo jonkun aikaa syyttänyt minua aiheettomasti pettämisestä, kaikki alkoi yhtäkkiä: syyttelyt, kylmäkiskoisuus, halveksunta ym. Yhdessäolovuosia vähän alle 10, naimisissa vuosi, puoli vuotta nyt jatkunut pettämissyytökset. Koskaan en ole käyttäytymiselläni antanut edes aihetta epäillä, että harrastaisin ulkopuolisia suhteita. En flirttaile, vilkuile muita saati käy yksin/kavereitten (niitä ei ole) kanssa baareissa tai muualla.
Syyttelee selvinpäinkin ja humalassa äitynyt pari kertaa uhkaamaan väkivallalla (käynyt kaks kertaa kiinni, ei ole lyönyt, mutta nyrkkiä heristäen uhkaillut). Pettämissyytökset on menossa aina vaan oudompaan suuntaan, miesmääräkin kasvaa ja vaihtuu. On itse ”nähnyt” kotonamme mun olevan jonkun miehen kanssa sängyssä, nyt ei kotikaan tunnu hänestä enää kodilta, kun olen sen ”tahrannut”. Muuttaa ei voida, sekään ei auttaisi asiaa?? Ei usko minua ollenkaan, ei halua lääkäriin, vaikka minusta hän ei ole oma itsensä kuin muiden seurassa, minun kanssa on muuttunut mies. Uhkaa erolla, jos vielä kerran jotain vastaavaa teen. Ehdotin jo erilleen muuttoa, silloin hän ”ikään kuin” rauhoittuu ja erosta ei puhuta. Voi syyttelyepisodien jälkeen olla muutaman päivän/viikon ok, minä varpsisillani koska alkaa taas. Yleensä huomaan jo tietyistä asioista, milloin ”kiukuttelu” on alkamassa.
Miten saada hänet uskomaan minuun? Elämä hänen kanssa on ollut seesteistä ja turvallisen tuntuista, mutta nyt on kaikki kääntynyt päälaelle.
...että ei ole vielä' yli kymmeneen vuoteen nähnyt sinusta, mikä olet..
Jos nakkaan ihan puskasta, vasemmalla kädellä, äläkä ota tätä sanomaani ihan todesta, jos paremmin tiedät...ei kait miehellä itsellään ole sattunut olemaan jotain ns aidan yli loikkimista...? Jos todella ei ole ollut, niin syy on jossain muualla, ehkä joku ihme pelkotila, joku sattunut sinua kehumaan, kasvaa pelko että sinut sitten muu vie.
Mutta, jos näissä ei ole siteeksikään totta, niin hän on ehkä mieleltään jotenkin järkkynyt. Tunnetko hänen lähipiiriään, onko siellä tapahtunut jättämisiä yms...
Nuoruudessaan viettänyt " villiä" elämää, ei enää, en ainakaan usko. Terveydentilansa ei ole paras mahdollinen, ei varmasti ole mielessä vieraissa hyppiminen.
Ikäeromme on voinut alkaa vaikuttamaan, pelkää, että lähden jonkun muun matkaan. Siitäkin huolimatta, että mielestäni olen, päivittäin, osoittanut hänelle miten tärkeä hän on ja kertonut sen myös.
Itse epäilen, että kyseessä voisi olla alkavaa muistihäiriötä, hajamielisyyttä ja unohtelua on ollut monesti. Siksikin olisi hyvä lääkäriin saada, muistisairauksia pystytään kai vähän hidastamaan. Mutta ei suostu lääkäriin, on sairaudentunnoton.
Koetappa todella, saada lähtemään lääkäriin, sillä nuo muistisairaudet muuttavat persoonallisuutta. Hän ei varmaan itse tunne itsessään, mitään muutosta tapahtuneen.
Se voi olla hankalaa, sillä suomalainen mies ei mene hevillä lääkäriin, yleensä kun kipu on todella kova tai on jo tajuton.