☹️Minulla on bipolaarihäiriö ja diagnosoimaton epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ikään kuin se ei lisi tarpeeksi, olen viimeaikoina kaiken ”hulinan” seasta löytänyt itsestäni muita ikäviä ireita, kuten tämä sairaallinen mustasukkaisuus.
Olen petetty, olen pettänyt jne.
Nykyinen suhteeni alkoi ”epämääräisissä” merkeissä, mutta vakiintui ja nyt meillä on jo kolmivuotias lapsi. Miehelläni on ollut jotain sutinaa tyttöjen kanssa aikaisemmin ja nyt hän on viimeisen kahden vuoden aikana koettanut kunnostautua todenteolla ja olen huomannut parannusta -hän todella rakastaa, välittää ja koettaa parhaansa vaikka hänelläkin on omat ongelmansa..

En pysty olemaan ajattelematta että hän ei pettäisi tai huijaisi minua. Pelkään petetyksi tulemista ja samalla pengon todisteita siitä että vainoharhaisuuteni ja syyttelyni ovat oikeutettuja. Tämä on aivan kamalaa enkä pysty estämään itseäni.
Pengon tietokoneet läpi, miehen sähköpostit, kännykät, taskut, reput ja laukut.
Tarkistan puhelutiedot ja kaikki numerot, olen penkonut salasanoja forumeille ja ilmaissähköpostiosoitteisiin, tutkinut sivuhistoriat ja penkonut koneen sisältöä tuntikaupalla.
Kyselen häneltä ivalliseen sävyyn onko ollut tyttöjä tms kun hän tulee esim.työmatkalta tai kun on ollut kavereiden kanssa SALILLA tai missä vaan.
Kun tunne siitä että jtain pahaa on tapahtunut valtaa pääni, en voi estää isteäni vaikka kuinka yritän.
Jos yritän olla koskematta ja penkomatta hänen yksityisiä tavaroitaan, ahdistun suunnattomasti ja tuntuu kuin pääni räjähtäisi.
Kun hän on ollut esim.työmatkalla vietän kyseisen vkonlopun penkomalla tavaroita jne. ja kun hän tulee matkalta odotan ahdistuneena hetkeä jolloin hän jättäisi takkinsa ja kannettavan koneensa tai kännykkänsä ”vartioimatta” jotta pääsen tarkistamaan löytyykö sieltä jotain sellaista mistä hän ei ole kertonut minulle.

Haluan lpettaa tämän naurettavan, hirveän pakkomielteeni mutta en tiedä mitä keinoja siihen olisi? Terapiaan pääsen ensi vuoden puolella joten siihen asti saan olla oman (epä)onneni nojassa.

Sairauteni ei ainakaan helpota asian setvimisessä tai penkomisesta pidättäytymisessä, päinvastoin ne oikein lietsoavat tätä ongelmaa.
Tiedän että se mitä teen on väärin ja tunnen siitä jatkuvasti huonoa omaatuntoa ja sietämätöntä pahaa oloa!! 😭

Sanokaa, kertokaa joku mitä keinoja olette käyttäneet tällaisen asian kanssa selviytymiseen? Tahdon luottaa taas mieheeni sillä rakastan häntä ja tiedän kuinka paljon hän on tehnyt asioita muuttuakseen luottamuksen arvoiseksi -minä vaan itse pilaan kaiken tällä eikä hän enää kohta jaksa tätä kierrettä!