On ihan selvää, että itket ja olet sekaisin. Olet kokenut todella hirveän takaiskun elämässäsi ja luottamuksesi on mennyt. Otan osaa. Olen itse hieman samankaltaisessa tilanteessa ja taistelen raivokkaasti itseni kanssa, etten murtuisi enkä kostaisi.

Miehesi on suorastaan kuvottavan julma vieläpä kehuessaan toisen seksitaitoja. Olet kuitenkin hänelle lapset synnyttänyt, joten tuo side tulee aina välillänne olemaan. Se ei kuitenkaan estä sinua kokoamasta itseäsi ja etsimästä parempaa seuraa.

Pettävätkö kaikki miehet? Kaipa niitä on joitakin, jotka eivät ole pettäneet. Sen tietävät vain kyseiset miehet itse parhaiten. Kuulemma naisetkin pettävät. Niinpä niin, kärsimystä on monenlaista.

Minulla on tuttava, joka yrityksestä huolimatta ei onnistunut löytämään itselleen kumppania ja hankki sitten tietoisesti itselleen lapsen keinohedelmöityksellä ja synnytti sen normaalisti. Näen häntä ja lasta usein ja molemmat vaikuttavat terveiltä ja tasapainoisilta. Rahaa on tietysti yksinhuoltajan perheessä vähän, mutta lapselta ei tunnu puuttuvan mitään.

Oma lapsi on aina rikkaus. Minulta sellainen puuttuu, mutta se ei estä minua tykkäämästä muiden lapsista ja tekemästä jotain heidän eteensä. Olen lasten kanssa paljon tekemisissä työni puolesta. Yritä olla onnellinen lapsistasi ja ajattele, että he eivät ole syypäitä miehesi käytökseen. Miehesi on yksin vastuussa teoistaan.

Sinulla on myös kaikkien naisten sympatia puolellasi, varmasti monen miehenkin. Laiha lohtu hädässä, mutta parempi kuin ei mitään. Kun kaikki tuska vyöryy ylitse, jokaisesta tuntuu, ettei jaksa enää hetkeäkään. Elämä kuitenkin jatkuu, ja kaikella on tarkoitus. Elä hetki kerrallaan. Jokainen jaksettu minuutti on voitettu minuutti! Askel askeleelta olet lähempänä päämäärää eli vapautumista miehestä, joka sinut julmasti petti.

Hei aloittajalle!
Täällä on annettu paljon suoria neuvoja ja olettu sinun/teidän olevan sitä ja tätä. Tärkeintä kuitenkin on se, mitä itse tunnet ja sitä taas on vaikea tällähetkellä tietää *halauksia*
Tässä on linkki toiseen ketjuun ja minun tarinaanikin. https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=58;mid=47289
Itse suosittelen väestöliiton sivuilta lukemaan parisuhteesta. Sieltä löytyy teksi niin petetylle kuin pettäjällekkin. Minua ne aikanaan auttoivat ja helpotti kun pystyi miehenkin ohjaamaan noille sivuille. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/

Voimia sinulle ja halauksia. Koeta jaksaa lastesikin tähden. Pikku hiljaa pienin askelin helpottaa, mutta se voi viedä kauan aikaa..

Meilllä avioliitto jatkui ja on eheytynyt, mutta se edelllytti toisen suhteen välitöntä loppumista, pariterapiaa puolentoista vuoden ajan, ja ennen kaikkea - mitään uutta horjuttavaa kriisiä emme olisi kestäneet. Luottamus rakentuu pikku hiljaa, ei se ole ehyt vieläkään. Minulla kipuun, pahimpaan kipuun meni kaksi vuotta. Usein puhutaan, että pahin terä lähtisi vuodessa, mutta omalta kohdaltani voin sanoa sen kestäneen vähintään tuplasti. Ihmiset ovat erilaisia. Ehkä jos olisimme päätyneet eroon, olisin eheytynyt aiemmin? Mutta toisaalta meidät lopulta piti yhdessä rakkaus toisiimme ja lapsiimme.. vaikka tänäkään päivänä en kykene käsittämään miten siihen kuvioon on sopinut pettäminen. En ymmärrä ja kipuilen sen kanssa edelleen.
Tie on siis vaikea, jos jatkaa. Ja aina kaikki ei pääty hyvin. Elämän suunta.. sen kukin valitsee itselleen. Ja nyt kannattaa vielä odottaa niiden isojen ratkaisujen kanssa, kun on vielä ihan vereslihalla.

Toivottavasti löytäisit läheisistäsi jonkun jolle puhua ja johon tukeutua tämän kriisin keskellä 🙂🌻
Älä suoraan kuuntele täältä ikä vähättelyjä tai suoria neuvoja. Teet omat ratkaisusi kun saat itsesi pikkuhiljaa edes hetkittäin kokoon.

Hei,

Tunsin syvää sympatiaa viestejäsi lukiessa ja olen todella pahoillani puolestasi. Itse vastaavaa kokeneena luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu, ja tiedän, että asiasta on mahdollista päästä yli. Jokainenhan on yksilö ja kokee asiat omalla tavallaan, mutta haluaisin antaa vinkkejä joista minulle on ollut apua, ehkä voisi olla sinullekin.

Mielestäni on tärkeintä hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on, mukaan lukien omat tunteesi. Voit tuskin hyväksyä miehesi tekoa, mutta voit silti ehkä hyväksyä sen, ettet hyväksy. Jos itkettää, itke. Jos raivostuttaa, anna palaa. Huuda, hakkaa tyynyä, kiroile (tietysti niin etteivät lapsesi kuule eivätkä näe), mene lenkille, kirjoita, puhu ystävälle tai ammattilaiselle, mitä tahansa. Tärkeää on, ettet kiellä tai tukahduta tunteitasi, sillä muuten ne jäävät alitajuntaasi ja voivat siellä kehittyä kaunaksi ja katkeruudeksi. Hän on jo kohdellut sinua sanoinkuvaamattoman loukkaavasti tarpeeksi pitkään, ethän anna hänen pilata tulevaisuuttasikin? Myöskään kosto tai toiselle ilkeily eivät ole mielestäni hyviä vaihtoehtoja. Sellaisella vain vetää tulevaisuudessa puoleensa vastaavia tilanteita, sillä kostoahan seuraa aina kosto - kunnes joku viisas osaa pistää sille stopin. Sinä voit olla se viisas. Vaikkei miehesi teko ollut missään tapauksessa oikeutettua, osoittaa hän käytöksellään vain omaa kypsymättömyyttään ja huonoa itsetuntoaan. Sinun ei missään tapauksessa kannata mennä siihen mukaan.

Voisitko koettaa suhtautua tilanteeseen vaikkapa näin: miehesi on käyttäytynyt typerästi, ilmeisesti pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin tietää toimineensa väärin ja varmasti - ennemmin tai myöhemmin - saa kohdata tekojensa seuraukset. Sillä jos ihminen kantaa huonoa omaatuntoa, siitä seuraa väistämättä syyllisyyttä. Samoin on todettava, että eipä miehesi ja tuon toisen naisen suhde ole kovin vakaalla pohjalla, kun se kerran on saanut alkunsakin pettämisestä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse mennä samaan typeryyteen mukaan. Voit nousta koko tilanteen yläpuolelle, olla rehellinen itsellesi, miehellesi ja kaikille. Voit ottaa koko tilanteen kasvattavana kokemuksena ja selvitä siitä voittajana. Uskon vakaasti siihen, että se, miten suhtaudut tähän kokemukseen ja miten jatkat tästä eteenpäin määrittää paljon sitä, miten tilanne kehittyy.

Sitten ehkä tärkein asia, sinulla on edelleen lapsesi. He eivät ole sinua pettäneet eivätkä jättäneet. He tarvitsevat sinua ja sinä heitä. Muistathan olla heistä kiitollinen ja osoittaa heille rakkauttasi.

Kunpa voisin tarjota olkapääni, että voisit itkeä sitä vasten. On tyydyttävä virtuaalihalaukseen. 🌻🙂🌻 Voimia, rukoilen puolestasi!

Hei

Ikävää, että Nennykkä on kokenut, että ikääsi täällä vähätellään - itse en ole sellaista tulkinnut.

Jokainen tietenkin kokee asiat oman suodattimensa läpi (ja lukee nämä viestit) ja neuvoo siltä pohjalta. Minäkin.

Toisen tietoinen loukkaaminen ja vähättely, muilla suhteilla kehuskelu eivät kuitenkaan oikein tunnu rakentavalta lähtökohdalta parisuhdeterapialle - petetynkö tulisi yksin jaksaa raahata pettävä puoliso terapiaan ja hoitamaan liittoa....jos toisella ei siihen halua ole??? Mahdollisesti puhuu ja lupaa kyllä ja tekee kuitenkin toista.

Sinuna miettisin onko suhteessanne rakennuspalkioita tulevaisuuteen - muuta kuin oma tunteesi.🌻🙂🌻

Etsijä kirjoitti 28.3.2011 17:8

On ihan selvää, että itket ja olet sekaisin. Olet kokenut todella hirveän takaiskun elämässäsi ja luottamuksesi on mennyt. Otan osaa. Olen itse hieman samankaltaisessa tilanteessa ja taistelen raivokkaasti itseni kanssa, etten murtuisi enkä kostaisi.

Miehesi on suorastaan kuvottavan julma vieläpä kehuessaan toisen seksitaitoja. Olet kuitenkin hänelle lapset synnyttänyt, joten tuo side tulee aina välillänne olemaan. Se ei kuitenkaan estä sinua kokoamasta itseäsi ja etsimästä parempaa seuraa.

Pettävätkö kaikki miehet? Kaipa niitä on joitakin, jotka eivät ole pettäneet. Sen tietävät vain kyseiset miehet itse parhaiten. Kuulemma naisetkin pettävät. Niinpä niin, kärsimystä on monenlaista.

Minulla on tuttava, joka yrityksestä huolimatta ei onnistunut löytämään itselleen kumppania ja hankki sitten tietoisesti itselleen lapsen keinohedelmöityksellä ja synnytti sen normaalisti. Näen häntä ja lasta usein ja molemmat vaikuttavat terveiltä ja tasapainoisilta. Rahaa on tietysti yksinhuoltajan perheessä vähän, mutta lapselta ei tunnu puuttuvan mitään.

Oma lapsi on aina rikkaus. Minulta sellainen puuttuu, mutta se ei estä minua tykkäämästä muiden lapsista ja tekemästä jotain heidän eteensä. Olen lasten kanssa paljon tekemisissä työni puolesta. Yritä olla onnellinen lapsistasi ja ajattele, että he eivät ole syypäitä miehesi käytökseen. Miehesi on yksin vastuussa teoistaan.

Sinulla on myös kaikkien naisten sympatia puolellasi, varmasti monen miehenkin. Laiha lohtu hädässä, mutta parempi kuin ei mitään. Kun kaikki tuska vyöryy ylitse, jokaisesta tuntuu, ettei jaksa enää hetkeäkään. Elämä kuitenkin jatkuu, ja kaikella on tarkoitus. Elä hetki kerrallaan. Jokainen jaksettu minuutti on voitettu minuutti! Askel askeleelta olet lähempänä päämäärää eli vapautumista miehestä, joka sinut julmasti petti.

Tähän oli pakko ottaa taas kantaa, eli pettävätkö kaikki miehet - vastaus on ei, itse olen ollut aviossa 22 vuotta pettämättä kertaakaan, en voisi edes ajatella tuottavani sellaista tuskaa rakkaimmalleni.
Ja tiedän lukuisia muitakin miehiä jotka eivät petä.

Mutta nykyaikana voidaan myös jo aiheellisesti kysyä pettävätkö kaikki naiset - tähänkin vastaus on ei, vaimoni kuuluu tähän uskollisten joukkoon, ja toivon, että heitä on lisääkin.

Mutta voimia AP:lle

nennykkä kirjoitti 29.3.2011 0:17

Hei aloittajalle!
Täällä on annettu paljon suoria neuvoja ja olettu sinun/teidän olevan sitä ja tätä. Tärkeintä kuitenkin on se, mitä itse tunnet ja sitä taas on vaikea tällähetkellä tietää *halauksia*
Tässä on linkki toiseen ketjuun ja minun tarinaanikin. https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=58;mid=47289
Itse suosittelen väestöliiton sivuilta lukemaan parisuhteesta. Sieltä löytyy teksi niin petetylle kuin pettäjällekkin. Minua ne aikanaan auttoivat ja helpotti kun pystyi miehenkin ohjaamaan noille sivuille. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/

Voimia sinulle ja halauksia. Koeta jaksaa lastesikin tähden. Pikku hiljaa pienin askelin helpottaa, mutta se voi viedä kauan aikaa..

Meilllä avioliitto jatkui ja on eheytynyt, mutta se edelllytti toisen suhteen välitöntä loppumista, pariterapiaa puolentoista vuoden ajan, ja ennen kaikkea - mitään uutta horjuttavaa kriisiä emme olisi kestäneet. Luottamus rakentuu pikku hiljaa, ei se ole ehyt vieläkään. Minulla kipuun, pahimpaan kipuun meni kaksi vuotta. Usein puhutaan, että pahin terä lähtisi vuodessa, mutta omalta kohdaltani voin sanoa sen kestäneen vähintään tuplasti. Ihmiset ovat erilaisia. Ehkä jos olisimme päätyneet eroon, olisin eheytynyt aiemmin? Mutta toisaalta meidät lopulta piti yhdessä rakkaus toisiimme ja lapsiimme.. vaikka tänäkään päivänä en kykene käsittämään miten siihen kuvioon on sopinut pettäminen. En ymmärrä ja kipuilen sen kanssa edelleen.
Tie on siis vaikea, jos jatkaa. Ja aina kaikki ei pääty hyvin. Elämän suunta.. sen kukin valitsee itselleen. Ja nyt kannattaa vielä odottaa niiden isojen ratkaisujen kanssa, kun on vielä ihan vereslihalla.

Toivottavasti löytäisit läheisistäsi jonkun jolle puhua ja johon tukeutua tämän kriisin keskellä 🙂🌻
Älä suoraan kuuntele täältä ikä vähättelyjä tai suoria neuvoja. Teet omat ratkaisusi kun saat itsesi pikkuhiljaa edes hetkittäin kokoon.

hieno kirjoitus ja paljon tärkeää asiaa, tästä saisi toisessa ketjussa kirjoitteleva sidukka ottaa oppia ja lukea tarkoin, myöskin nuo linkit.

Hei Mara70,

hienoa, jos olet saanut elää pitkän avioliiton ja olette olleet uskollisia toisillenne molemmat. Varmasti on sellaisiakin avioliittoja, joissa ei petetä eikä pitäisi yleistää.

Mutta ne miehet, jotka ovat uskollisia, ovat siis naimisissa... Mistäpä me sinkkunaiset ne luotettavat miehet löytäisimme? Ja mitä oikeastaan on pettäminen? Eipä sekään määrittely niin helppoa ole. Voisiko esim. minulla naisena olla hieno suhde johonkuhun miespuoliseen sielunkumppaniin ja fyysinen suhde toiseen mieheen ja kumpaa silloin pettäisin? Mitäpä jos koen löytäneeni sielunkumppanini, mutta hänpä on valinnutkin toisen. Kuka silloin pettää ja ketä?

Ei millään pahalla, mutta tällaisia olen joutunut miettimään omassa rikkoutuneessa suhteessani. No, nytpä ei ole sitten enää ketään. Ei sielunkumppania eikä sitä fyysistä. kumppania. Ihan yksin eteenpäin tallustetaan ja yritetään pysyä pystyssä, vaikka sydän on riekaleina. Revi siitä sitten huumoria! 😋

Mutta ihan kaikkea parasta teille ja jaksamista myös tämän ketjun aloittajalle!

Suhdesoppasivuston neuvoja:

Kestävän parisuhteen elementit

Mikä on pitkän ja onnellisen parisuhteen salaisuus? Tutustu kahdeksaan kestävän parisuhteen elementtiin.

1. Toisen muuttuminen ja erilaisuus on hyväksytty

Yleensä ihminen rakastuu henkilöön, jonka hän kokee samanlaiseksi itsensä kanssa. Samanlaisuus ei kuitenkaan takaa onnellisuutta automaattisesti, sillä yksilö muuttuu elämänsä aikana, ja pitkässä parisuhteessa samanlaisuus vaihtuu usein erilaisuuteen.

2. Ihana arki on löydetty

Kuvitelma kumppanin täydellisestä tuntemisesta saattaa johtaa siihen, että arki ja rutiinit latistavat rakkauden ja puolison näkeminen voi alkaa kyllästyttää. Jokaisen pariskunnan on rakennettava omat tavat sisältävä maailmansa, jossa asioita totutaan tekemään yhdessä. Silloin kumppaneista tulee terveellä tavalla riippuvaisia toisistaan ja yhdessä luomastaan maailmasta.

Miten rakkaussuhde kehittyy ja säilyy

3. Kumppanin ilahduttamisen keinot on selvitetty

Rakkaus tulee tehdä näkyväksi. Huomaavaiset sanat ja teot sekä sanattomat viestit, kuten katsekontakti tai halaukset, lisäävät parisuhteen onnellisuutta.
Yhteinen tekeminen vahvistaa kumppaneiden yhteenkuuluvuutta vain silloin, kun se tuottaa kummallekin mielihyvää. Yhdessä tekemisen ja vapaa-ajan vieton tulee siis olla molemmille sisällöltään mieluisaa.

4. Päätös rakastaa on ja pysyy

Sitoutuminen merkitsee tietyn kynnyksen ylittämistä. Seurustelevien on päätettävä, ovatko he toisilleen “ne oikeat”. Olennaista on kumppaneiden tahto olla yhdessä. Sitoutuessaan ihminen tekee kaksi päätöstä: hän valitsee, että haluaa rakastaa kumppaniaan, mutta samalla hän päättää myös, että haluaa säilyttää tuon rakkauden ja rakentaa tulevaisuutta juuri valitsemansa kumppanin kanssa.

5. Itsensä arvostamisen tärkeys on ymmärretty

Itsearvostuksella ja huumorintajulla saattaa olla tärkeä merkitys kestävän parisuhteen perustana. Tasapainossa itsensä kanssa oleva ihminen tietää, mitä hän tahtoo ja tuntee, ja itsearvostus auttaa häntä näkemään oman osuutensa ja vastuussa suhteessa, jossa hän elää.

Parisuhteessa vaikeneminen ei ole kultaa vaan ruostetta

Yhdessä koettu ilonpito on monelle tärkeä avio-onnen lähde. Kumppaneiden keskinäinen huumori sisältää yhteistä hassuttelua, omia vitsejä ja sisäpiirijuttuja, jotka ovat suhteelle voimavaraksi.

6. Toimivan vuorovaikutuksen säännöt on sisäistetty

Parisuhteessa vaikeneminen ei ole kultaa vaan ruostetta. Kumppaneiden välisessä vuorovaikutuksessa saattaa esiintyä kuitenkin turhia väärinkäsityksiä, sillä ihmisten on usein vaikea puhua ymmärrettävästi ja saada viestinsä perille sellaisena kuin haluaisivat. Kumppaneiden täytyy opetella puhumaan keskenään. Oppiminen ei ole helppoa ja taito saavutetaan usein vasta monien vaikeuksien jälkeen.

7. Ristiriitojen rakentavan käsittelyn menetelmä on keksitty

Erimielisyyksien määrä ei ratkaise parisuhteen kestävyyttä, sillä enemmän parisuhteen tulevaisuutta ennustaa se, miten kumppanit kykenevät selvittämään keskinäiset ongelmansa. Vaikeudet kasvattavat, ja kun ne on saatu ratkaistuksi, kumppanit voivat kiintyä toisiinsa voimakkaammin.

8. Kumppanin odotuksiin vastaamisen keinot on selvitetty

Ihmiset haluavat elämältään ja parisuhteeltaan lähes kaiken mahdollisen, mutta useimmille niiden toteuttaminen on mahdotonta. Koska täydellistä kumppania on mahdotonta löytää, täytyy jokaisen tehdä itselleen selväksi, mitä hän parisuhteeltaan haluaa, niin että se olisi riittävän tyydyttävä.

Ensimmäiseksi täytyy hyväksyä se, ettei kukaan voi saada kaikkea haluamaansa. Seuraava askel on määritellä, mikä on parisuhteessa tärkeintä. Kun tunnette kumppanisi kanssa toisenne, eli tiedätte toistenne elämän toiveet ja tavoitteet sekä huolenaiheet, pystytte paremmin vastaamaan toistenne odotuksiin.

Lähde: Kaarina Määttä (2000). Kestävä parisuhde. WS Bookwell Oy.

Hei evj ! Yritä silti jaksaa.

Toistelen sulle nuo Little Sister ja helemin neuvot.

Ja elä rakas ihminen enää ota yhteyttä mieheesi - yritä kaikin voimin pois hänestä, hän selvästikin saa kieroa tyydytystä siitä että pitää sinua langassaan.

Mies joka ei välitä sinusta ja lapsistaan ei kyllä ole juuri mies ollenkaan. etkös ansaitsekin paremman!

Yritä jaksaa päivä kerrallaan. Pistä eropaperit vetämään ja pakkaa miehen tavarat! Tee konkreettisia tekoja jotka eivät ole riippuvaisia miehestäsi.

Aseta tavoitteesi riittävän kauas. Päätä vaikka että 4.4.2012 sinä olet vapautunut hänestä. 🙂👍

Muuten, esitänpäs kysymyksen toiseen ketjuun liittyen, olisitko halunnut, että sinulle kerrotaan miehesi olevan uskoton vai oliko tämä oikein, että sait kuulla asiasta?

Oma kantani on ehdoton, vain rehellisyydellä voimme selvitä.