Iltapäivää kaikille
En tiedä, mitä voin tehdä ja ajattelin kysyä täältä neuvoa. Tosin en oikein jaksa uskoa, että täältäkään löytyy suurempaa apua. Eli olin koko kouluajan koulukiusattu, joka tuhosi itsetuntoni ja teki minut erilaiseksi sympikseksi ja sehän ei kiinnosta nuoria naisia. Näin, kun pakenin menneisyyttäni opiskelemaan Etelään, sieltä se tuli nurkan takaa esiin, eikä naisyritykseni ole tuottaneet muuta kuin surua ja isoja laskuja. Eli olen sortunut naisiin, jotka ovat luvanneet maat ja taivaat, mutta vaatineet samalla rahaa tarkoitukseen jos toiseenkin ja minä tyhmä olen uskonut heitä ja antanut sokeasti rahaa heille.

Tilanne olisi ollut vähän parempi, jos olisin edes onnistunut ammattilisesti, mutta tuli suoritettua yleispätevä humanistinen tutkinto, joka kelpaa kaikkeen, muttei mihinkään, ja sen päälle ammattikoulututkinto, jolla kuitenkaan en voi tehdä mitään, kun työharjoittelu meni penkin alle.

Näin sosiaalisesti ja ammatillisesti olen täysi luuseri ja valitettavasti samaan aikaan vaatimukseni sen elämänkumppanin suhteen ovat vain kasvaneet, eivätkä madaltuneet. Noin 15 vuotta sitten olisi kelvannut ihan tavallinen suomalainen tyttö, joka välillä meikkaisi ja pistäisi korkokengät ja pikkumustan päälle. Sitä ei kuitenkaan löytynyt ja ajattelin, että lähdetään sitten Keski-Eurooppaan etsimään sitä onnea ja hyvää elämää. 4 vuotta vietin sitten matkalaukkuelämää lähinnä Saksassa ja Itävallassa, jossa olin köyhä opiskelija tai työläinen, eikä luonnollisesti onnea rakkaudessa. Sen sijaan vaatimukseni naisten suhteen nousi entisestään, kun näin prostituutiota käytännössä, mutta en uskaltanut koskea, eli minulle kehittyi todellinen fetissi nahka- ja vinyyliasuja kohtaan. Lopulta kesällä 2000 hermot hajosi ja alkoi rumba lääkkeiden, parin viikon hoitojen ja sydänsurujen keskellä. Siinä sitten meni poikuuskin noin 26 vuotiaana, kun haksahdin yhteen naiseen, joka savusti seuraavana aamuna minut ulos. Sellaista sattuu ja se sattui.

No vuodenvaihteessa 2004-2005 ihastuin naiseen, jonka perässä tulin pääkaupunkiseudulle, jossa nyt olen. Intiimi suhde kaatui jo 2 kuukauden kuluttua, mutta olin päättänyt, etten enää hae apua sairaalasta syndäsuruihin, enkä hakenut, vaan erottiin ja minä jatkoin ammattikouluun ja uusiin naiskommelluksiin, jotka ovat maksaneet henkisesti ja taloudellisesti paljon, mutta apua en ole hakenut sairaalasta, enkä hae.

No viimeinen kommellus, josta tulee ehkä pysyvä kommellus johtuusiitä, että olen ihastunut yhteen ulkomaalaistyttöön, joka on todella kaunis ja käyttää korkokenkiä ja on valmis käyttämään joitakin vinyylivaatteita. Ongelmana on kuitenkin, että hän ei pidä nahkasta ja ennenkaikkea hän pidä pusuttelusta ja koskettamisesta. Eli häneltä ei saa meille tyypillisiä rakkauden ja hellyyden osoituksia ja jos/kun menin naimisiin hänen kanssaan, rakastelu ei ole sellaista, jota haluaisin. Täten pystynkö tyytymään tähän? vai retkahdanko ensimmäiseen nahkapeppuun ja hymyyn avioliittoni aikana? Mitä minun pitäisi tehdä? Tässä sähköpostini hapaaso@luukku.com