Tääl joo nymasa,olen ilmoittanut joka puolelle ja mahollisimman tarkasti,mutta hullu on hullu eikä sitä voida pitää pakkohoidossa jollei se tapa jotain,se on psykopaatti joka puhui mun asianajajankin puolelleen,eikä mulla ollu enää voimia ettiä uutta as.ajajaa.six peruin läh.kiellon ja muutin pois pääkaupunkiseudulta.Nyt oon vaa toimittanu vankiloihin kirjeen etten ota vastaan hänen kirjeitä.Kyllä se jossain vaiheessa hermostuu…ainoo on et se tekis itsemurhan tai löytäis jonku toisen mitä kohtaloo en toivo muille,kaikki ei o näin vahvoja ku minä…Sitten sun asiaan,tee stoppi heti tohon miehes käyttäytymiseen lapsia kohtaan!Annat vaihtoehdot ero tai hakeutuu hoitoon ja kasvatusapua perheneuvolasta.Ite olen samanlaisen isän kasvatti ja isoveljeni,päihin tuli kunnolla kun ikääkin alkoi olla yli 10,veljeni on väkivaltainen alkoholisti/lääkkeiden väärinkäyttäjä,koska ei pysty kohtaamaan todellisuutta selvinpäin,jatkuvaa syyttelyä ja tukasta repimistä lapsuudessamme,ja tytöille käy näin että he haksahtuvat väkivaltaisiin miehiin..onhan sihen kasvatettu,että isä/auktoriteetti lyö,kun on tuhma.Rakasta lapsiasi niin paljon ettet anna ton jatkua!Mun äiti ei puuttunut koskaan mitä isämme teki meille,ja olen vieläkin katkera sille.Voimia sulle! Olis kiva vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia enemmänkin!🙂
Hei!
Tuossa on paljon järkeä, mitä sanoit että minun olisi syytä erota. Olen kokoajan harkinnut
sitä ja olen myös sanonut miehelleni tämän. Ja arvaas mitä hän siihen vastasi?!
No minulta putoaa sitten suojaosuus, koska hän on velkajärjestelyssä. Tuossakin hän ajattelee
vain itseään. Poikamme on jo nyt jotenkin kovettunut sisältä ja saa välillä raivonpuuskia,
joihin saa itse kerätä voimia, että jaksaa ilman oman itsensä hermot. Tosin hän on 5 vuotta, että
kait nuo rivonpuuskat ovat myös osa ikää. Niin ainakin kaikki muut sanoo.
Onnksi olet sentään pois Helsinkistä, vaikkei se tietenkään sinällään asia kovasti auta.
Tuollaiset ihmiset tai miehet kyllä löytävät, jos vain niin haluavat. Toivottavasti jaksat silti elää lastesi
kanssa ja myös jaksaa uskoa parempaan.
Kaunko hän siellä vankilassa on?
Nimen muuttaminen ja kaikki pakoilu on varmasti todella raskasta ja jos vielä omat lapsetkin
kyselevät missä isi on.
Olet ollut kovin vahva ja varmasti vielä vahvemmaksi tulet!
Olen kyllä itse huomannut, että miten vaikuttaa oma lapsuus aikuisena. Minut on kasvatettu kyllä kurissa
ja kyllä sitä risua pyllylle saatiin, mutta rakkautta oli silti paljon.
Sitten yksi asia, josta en vielä ole puhunut niin mieheni on uskossa, jota en tosin itse usko,
koska oma äitini on uskossa ja sillä on rakkautta vaikka kenelle.
Olen ainakin ymmärrtänyt, että uskoon kun tulee niin ihminen muuttu jollain tavalla.
Silloin pitäisi tulla rakkaus tärkeäksi, mutta ei siltä näytä. On monia asioita joita hän tekee, niin
uskovainen ihminen osaa rakastaa ja antaa anteeksi. Näin ei meillä. Hän ei edes tiedosta
tehneensä väärin.
Tarvitaan rohkeutta ja lähimmäisen tukea jos on vaikeaa. Onneksi on tälläinen tukinetti, jossa voi purkaa tuntojaan ja saada neuvoja.
🙂👍